Flunssa ja sadekelit

Syksy tuli

Syksy tuli ja sen mukana tietenkin mikäs muukaan kuin flunssa esikoiselle. Sitten se tarttui myös vauvaan ja ollaan oltu kohta kaksi viikkoa sisällä. Sadekeleille flunssapotilaalle pitää kuitenkin jotain tekemistä sisällä keksiä, joten olen askarrellut lapselle muistipelin, tehnyt helmistä käsikorun, on piirretty, tanssittu, katsottu lasten dvd:tä, luettu kirjaa ja opettelin myös uusien ohjelmien käyttöä tietokoneella. Tässä siitä todiste.

Tämä harvinaisen hyvin onnistunut otos taisi olla ensimmäisiä kuvia, lopuissa kuvissa näkyy pelkästään silmät, päälaki tai kuva on sumea, koska lapsi ei pystynyt olemaan paikoillaan kahta sekuntia.

Vauva pysyi hieman paremmin paikoillaan.

Onneksi netistä löytyy monia askarteluohjeita, koska mulla on sellainen tunne, että tästä syksystä tulee pitkä. En tiedä miten pää tulee kestämään, kun nyt jo oon ihan hajoamispisteessä. Vauva valvottaa tukkoisuudellaan öisin, esikoinen vaatii aktiviteetteja päivisin. Univelkaa on.

Juhlan huumaa

Vielä hetken hehkeä parikymppinen

Lauantaina sain istua valmiiseen aamupalapöytään kynttilän valossa Paljon onnea -laulun saattelemana. Kyllä lämmitti mieltä ja sydäntä. Lisäksi perheeni oli muistanut minua Vuoden mutsi -kirjalla ja ihanan lumoavilla korvakoruilla. Kyllä nyt kelpaa hehkeänä uudet korvakorut korvissa istua sohvalle lukemaan Vuoden mutsi -kirjaa lasten päikkäriaikaan.

Päivällä oli sitten synttärikakkukahvit /-skumpat ystäville ja sukulaisille. Kovin suurta yleisömenestystä eivät nämä juhlat saaneet, mutta eipähän loppunut kodista happi kesken, kun koolla oli vain pienempi porukka.

Ihan ässä mutsi

Vuoden mutsi -kirja on jo yli puolen välin. Ei sen lukemista tosin suurena lukusuorituksena voi pitää, kun tekstiä on keskimäärin vain joka toisella sivulla. Kirjassa on ollut ihan hauskoja juttuja, mutta odotin kirjalta ehkä enemmän. Kirja muistuttaa hieman olemukseltaan Vauvan käsikirjaa, joka tosin perustuu enemmän faktoihin ja suosituksiin. Voin kirjoittaa kirjasta oman arvioni kunhan saan sen luettua loppuun.

Lapsen kasvatuksen periaatteita

Jokaisella äidillä ja isällä on varmasti ollut mielessä tiettyjä periaatteita ennen esikoisen syntymää kuinka lasta kasvatetaan, mitä lapsi saa tehdä ja kuinka itse käyttäytyy lasta kohtaan. On helppoa arvostella muiden tapaa kasvattaa lapsiaan ennenkuin itse on siinä tilanteessa, että on pakko todeta ettei lapsen kasvatus olekaan niin helppoa kun on kuvitellut. Tuttu tilanne varmasti monille.

Kaikki menee hyvin siihen saakka, kun lapselle tulee ensimmäinen uhma. Kun siitä on jotenkuten selvitty, tulee uusi, ensimmäistä paljon pahempi uhmaikä. Ja tämä oravanpyörä kai jatkuu sitten aikuisiän kynnykselle asti.

Kun lapsi katsoo sinua silmiin ja huutaa naama punaisena (ja mahdollisesti myös hakkaa joko sinua tai jotain tavaraa/huonekalua jota ei saa hakata), tekisi mieli käyttäytyä kuin lapsi. Huutaa takaisin naama punaisena ja rikkoa vaikka pari tavaraa ohimennen. Tämä tuntuu erityisen rankalta, kun kyseessä on lapsi joka ei osaa puhua vielä. Hän ei osaa kertoa miksi häntä harmittaa. Tosin uskon, että vaikka lapsi osaisikin puhua, ei hän osaisi sanoa mikä ottaa aivoon. Kun lapselle ärähtää kovemmalla äänellä, että nyt riittää, hän tulee luokseni ja halaa minua. Anteeksipyynnöksi.

Ennen esikoisen syntymää olin sitä mieltä, että

- lapsi ei tarvitse sokeria ennen 3 vuoden ikää.
No olen toki edelleen samaa mieltä, lapsi ei TARVITSE sokeria, mutta on hän sitä syönyt. Tosin karkkia hänelle ei ole annettu eikä hän tykkää jätskistä eikä suklaasta, joita on saanut maistaa.

- lapsi ei saa syödä olohuoneessa.
Tästä on lipsuttu väsyneenä joitain kertoja. Joskus lapsi käy varkain keittiön kaapista hakemassa näkkileivän tai voileipäkeksin ja mutustelee sen olohuoneessa.

- lapseni ei huuda ja kiukuttele ruokakaupassa.
Heh heh! Kaikkea sitä ihminen oppii lapsen myötä. Kaikki lapset kiukuttelee ruokakaupassa joskus.

Tässä nyt muutamia. Joistain periaatteista yritän edelleen pitää kiinni kynsin ja hampain. Kuten säännölliset ruoka-ajat (5 kertaa päivässä), aamu- ja iltapalaksi puuroa ja/tai leipää, päiväunille puolilta päivin ja yöunille 20-21 välillä. Muuten olen kyllä lipsunut monissakin asioissa (antanut keksiä, pullaa, mehua, ketsuppia joita en alunperin ajatellut vielä antaa). Hyvänä tekosyynä herkkujen antamiseen olen pitänyt sitä, kun olen ollut niin onnellinen koska lapsi alkoi syömään muutama kuukausi sitten. Jos syö kunnolla ruokaa, voi syödä satunnaisesti myös herkkuja. Esikoisen suursuosikki on papaijat (kuivatut hedelmät). Niitä hän voisi syödä koko ajan, mutta niitä on rajoitettu 1-2 krt päivässä, pieninä annoksina.

Tänä aamuna taas mietin, mitä järkeä on pitää kynsin ja hampain kiinni periaatteesta, et lapsi syö aamu- ja iltapalaksi puuroa vaikka sitä ei nykyään enää mene alas kuin ehkä kaksi lusikallista. Sen sijaan tyttö söi paljon mielummin tänä aamuna omenaa ja puuro meni roskiin. Epätoivoisena toivon, että puuro vielä maistuisi joku aamu.

Pullan tuoksuinen äiti

Nyt se sitten tapahtui! Joku kuume tuli, kun aloin leipomaan korvapuusteja. Siis minä! Mä en oo koskaan leiponu korvapuusteja. Oon joskus leiponu pullaa (ehkä pari kertaa), mut siitäkin on jo iäisyys. Tarkoittaako tää, et mulle on iskeny kolmenkympin kriisi? Ja vasta päätin lopettaa tän äitinä suorittamisen ja ottaa rennommin.

Korvapuusteja. Niin siis niistä piti tulla korvapuusteja. Ajattelin, et kyseessä on yksi helpoimmista leivottavista jolla aloittaa tämä pullan tuoksuisen äidin kokeilu. Olin väärässä. Tai siis ohje oli väärässä, tietysti. Siinä ei sanottu riittävän selkeästi, että korvapuusteista tulee jättiläiskokoisia eikä siinä varoitettu, että puustit kaatuu uunissa. Ensimmäinen pellillinen olikin sitten yhtä isoa pullaa, kun korvapuustit kaatui ja turposi jättiläiskokoisiksi. Päätin suosiolla kaataa loppujen pellillisten puustit ja tehdä niistä kierrepullia. Hyviä niistä tuli, mut ulkonäkö ei ehkä ollu sitä mitä odotin. Vielä kun tällainen suorittajatyyppi olen. Leipomisen kruunasi, kun mies tuli töistä kotiin ja sanoi, että korvapuustit pitää leikata vinoon eikä suoraan. Masentavaa olla ei pullan tuoksuinen äiti.

Lauantaina olisi juhlat ja olin suunnitellut leipovani sinne kakun. Apua, mitäköhän siitä tulee?! Täytyy varata pakastimeen jäätelöä siltä varalta että kakku epäonnistuu. Tai ei kai se mikään varotoimenpide oo, tarjotaan lauantaina vieraille sitten sitä jäätelöä.

Tutista vieroittaminen

Tutista ja tuttipullosta luopuminen ja henkinen kasvu

Loma loppui viime viikolla ja arki koitti jälleen. Käytiin lomareissulla pohjoisessa vanhempieni luona ja huolimatta siitä, että auto pakattiin ihan täyteen tavaraa, jotain unohtui kotiin. Nimittäin esikoisen tuttipullot. Hyvä juttu sinänsä, että tuttipullosta luopuminen meni aika kivuttomasti, kun pulloja ei ollut mukana ja reissussa oli niin paljon kaikkea mielenkiintoista ettei tyttö muistanut ikävöidä tuttipullojaan. Eilen sitten päätin kokeilla laittaa tytön unille ilman tuttia ja kappas, tyttö ei kysellyt tutin perään vaan laittoi nukkumaan. Mulla oli tavoitteena saada tuttipullo ja tutti pois tytöltä ennen 2-vuotissyntymäpäivää, mutta en ollut stressannut tai miettinyt asiaa sen enempää. Tyttö täyttää 2-vuotta lokakuussa. Huono puoli tässä on se, ettei tytön uhmaa voi enää hiljentää työntämällä tuttia suuhun. Joten pitkää pinnaa tarvitaan.

Tuollaisen vajaa 2-vuotiaan elämä tuntuu olevan melko ristiriitaista. Välillä tulee raivokohtauksia ilman syytä (?), tietääkö tyttö itsekään miksi suututtaa?! Silloin tavarat lentelee ja tyttö karjuu keuhkonsa pihalle. Välillä saa kantaa huutavaa ja potkivaa vauvaa(?) kuten joskus kauan aikaa sitten. Toisaalta taas selkeästi hän on kasvanut henkisesti kesän aikana ja osaa noudattaa ohjeistuksia, kerää nykyään lelunsa itse kun pyydetään, on alkanut syömään enemmän itse, omat leikit on lisääntyneet ja tv:n/dvd:n katsominen vähentynyt. Ylipäänsä tyttö on alkanut syömään ja saanut useamman kilon lisää muutaman kuukauden aikana. Edelleen jokainen kerta, kun tyttö syö lautasen tyhjäksi, tunnen niin suurta ihmetystä ja iloa, että meillä on lapsi joka syö. Huhtikuussa tytön ollessa 1,5-vuotias hän painoi vain hädin tuskin 10kg (vaikka pituutta oli 86cm), nyt hän painaa jo 13kg eikä näytä enää niin laihalta, vaikka pituuttakin on tullut lisää. 

Hyvin ylpeä olin myös eilen tytöstäni, joka reippaana lähti ilman äitiä minimuskariryhmään, vaikka äiti ja vauva jäi toiseen huoneeseen ja väliovi laitettiin kiinni. Siellä hän oli reippaana laulanut ihhahhaata tuntemattomien lasten ja ohjaajan kanssa. Ryhmä on siis täysin uusi. Äidillä sen sijaan oli vaikeampaa pysyä pois tytön luota, kun olisi tehnyt mieli mennä kärpäseksi kattoon, jotta olisi nähnyt miten tyttö siellä käyttäytyy. Henkinen valmistautuminen päiväkotielämään on alkanut (siis minulla), vaikka siihen on vielä melkein vuosi ennenkuin päiväkoti on ajankohtainen. Toisaalta esikoinen varmasti on jo valmiimpi jäämään päiväkotiin vajaa 3 vuoden ikäisenä, toisin kuin pikkuveljensä vähän reilun 1 vuoden ikäisenä. Toivoisin, et pikkuveli oppisi kävelemään ja puhumaan aiemmin kuin siskonsa, jotta olisi ehkä helpompaa(?) jättää lapsi päivähoitoon. Tyttö oppi kävelemään 1v3kk ikäisenä eikä vieläkään oikein puhu, ainakaan samaa kieltä kuin me muut. Muutamia sanoja tyttö osaa sanoa kuten vauva, pupu ja pappa. Loput sanoista onkin sitten sellaisia, joita vain me vanhemmat ymmärretään, koska tyttö sanoo vain tavuja kuten si (isi), ti (äiti), pa (pallo tai ilmapallo), papa (papaija), py (pyörä tai pyöräilykypärä), tä / tähtä (tähti) ja paappaat (kumisaappaat).

Pian minun pikku tyttö täyttää 2-vuotta. Huh, mihin tämä aika oikein menee! Sitä ennen vauva täyttää jo 3 kuukautta ja minä 30 vuotta. Hurjaa!

Lapsen silmin

Päivän piristykseksi (tai miksei päivien piristykseksi) on pakko jakaa lasten ajatuksia vauvan saamisesta (lainattu netistä, virallinen tietolähde tuntematon).

Lasten ajatuksia vauvan saamisesta:


"Kun alkaa odottaa vauvaa, on pakko lihoa, jotta vauvalla olisi tilaa sätkytellä ympäriinsä."


Frederik 8 v.



"Kaikki tytöt voivat saada lapsia, jos heillä on mies, joka ei ole yötöissä."


Julie 7 v.



"Se nuijapää, joka tulee ensiksi ympyrän sisäpuolelle, on voittanut."


Clara 7 v.



"Kun jotkut haluavat saada lapsen, he tekevät jotakin toistensa kanssa ja pääsevät sen jälkeen sairaalaan."


Frederik 7 v.



"Minun isäni on kirjailija, enkä siksi usko häntä. Hän sanoo, että haikara tuo vauvat."


Thyra 6 v.



"Keinohedelmöitys on sitä, että koristellaan olohuone hedelmillä."


Mads 7 v.



"Kun on raskaana, paidat kutistuvat pienemmiksi."


Mathilde 6 v.



"Lääkäri tietää ensimmäisenä, että nainen on raskaana. Hän katsoo vatsaan television avulla."


Lukas 7 v.



"Isä tietää ensimmäisenä, että äiti on raskaana. Hän ilmoittaa siitä sairaalaan, ja sairaala kertoo äidille."


Sofus 8 v.



"Raskauden aikana ei saa ajaa autoa, sillä silloin ei meinaa ylettää ovenkahvaan."


Marcus 6 v.



"Raskauden aikana ei saa syödä jäätelöä, muuten vauva palelee."


Line 7 v.



"Äiti ei saa juoda olutta juuri ennen synnytystä. Muutenhan lapsi ei tajua ollenkaan, että pitäisi tulla ulos."


Rose 8 v.



"Miehet eivät voi saada lapsia, koska heidän rintansa eivät ole tarpeeksi suuret."


Sanne 7 v.



"Äiti on parhaimmillaan, kun lapsi on vatsan sisällä. Kun se tulee ulos, äiti on aina huonolla tuulella."


Lucas 8 v.



"Lapsivesitutkimuksessa juodaan vähän kylmää vettä. Sitten vauva potkaisee, jos se on elossa."


Janos 7 v.



"Jos naisella on istukka, tulee poika, ja jos se on äitukka, tulee tyttö."


Daniel 8 v.

“

Kun vauva on syntynyt, isä ei saa nostaa sitä napanuorasta ja pyörittää ympäri."


Isabella 7 v.

Erityisesti näistä jäi mietityttämään tuo Sanne 7v. "Miehet eivät voi saada lapsia, koska heidän rintansa eivät ole tarpeeksi suuret.". Voi kunpa asia olisi noin yksinkertainen! Mielelläni antaisin miehelleni seuraavan vauvan kannettavaksi. Raskausaika on niin hirmuisen pitkä etten tiedä miten jaksan sen vielä uudelleen. Huomioitavaa myös on, ettei raskauden aikana saa syödä jäätelöä eikä olutta juoda juuri ennen synnytystä. Isää on myös hyvä muistuttaa, ettei vastasyntynyttä vauvaa saa nostaa napanuorasta ja pyörittää ympäri.

Mukavaa päivää!

Arkea jälleen..

Perusharmaa-arki

Blogin nimi kotiäidin arkea ja juhlaa on toistaiseksi saanut kirjoituksiinsa vain sitä arkea, valitettavasti. Yritän jossain vaiheessa korjata asian ja kirjoittaa myös juhlista, ja juhlahetkistä (näitä voi olla myös arjessa), mutta toistaiseksi ajatukset pysyvät pääasiassa tämän perusharmaan arjen ympärillä.

Kuinka rankkaa ja väsyttävää oikeasti on olla kotona 1kk ja 1v 9kk ikäisten lasten kanssa? No rankkaa! Ainakin niinä päivinä, kun lapset (vauvat) kiukuttelevat vuoron perään. Kun yksi lopettaa, toinen aloittaa huudon. Huoh. Tänään on ollut yksi niistä päivistä. Ennen kuopuksen syntymää kuvittelin oikeasti, että vauvan hoito on paljon helpompaa kuin taaperon, mutta nyt tiedän asian olevan toisin. Meidän "helppo" vauva ei ole hereilläoloaikana mitenkään päin täysin tyytyväinen. Aamulla laitan vauvan ulos vaunuihin nukkumaan, koska hän ei rauhoitu nukkumaan sisällä. Kun vauva herää 11-12 aikaan, esikoinen menee päiväunille. Vauva kitisee ja kiukkuaa koko sen ajan mitä esikoinen nukkuu (tänään 3 tuntia putkeen). Ja sylissä pitää olla koko ajan, vaikkei siinäkään ole hyvä olla. Viimein laitoin vauvan takaisin ulos nukkumaan kolmelta ja samaan aikaan esikoinen heräsi uniltaan. Missään vaiheessa päivää en ole saanut käydä rauhassa vessassa, syödä mitään (ainakaan rauhassa) enkä muutenkaan istua 5 minuuttia ilman että joku huutaa tai kitisee. Päätä särkee, silmissä sumenee kun väsyttää ja hermoja kiristää. Niin miksi taapero on helpompi hoitaa kuin pieni vauva? No siksi, että jos sanot taaperolle, että nyt riittää kiukuttelu ja työnnät hänelle keksin kouraan, niin hän rauhoittuu. Hän todennäköisesti rauhoittuu myös ilman sitä keksiä, kun vain sanot, että nyt loppuu tuo kiukuttelu. Kokeileppa samaa vauvaan! Ei muuten tehoa voin kertoa. Vauva se vain jatkaa kiukuttelua ja nostaa huudon volyymiä entistä korkeammaksi.

Esikoinen (ikiliikkujamme) ei ole hetkeäkään paikoillaan eikä jaksa keskittyä yhteen asiaan 2 sekuntia pidempää aikaa, mutta leikkii ja liikkuu silti niin itsenäisesti, että taaperon hoitoaikaan äitikin saa ehkä pienen oman hetken koneen äärellä. 1v 9kk ikäisellä lapsella (onneksi) on jo hieman mielikuvitusta leikkiä itsekseen (jos näin haluaa). Kaapo antaa myös pienen hetken äidille, se taitaakin olla ainoa asia jota lapsi jaksaa katsoa kauemmin entä minuutin. Titi-nallet sen sijaan ovat tehneet tytöstä valikoivan, ainoastaan tietyt leikit ja laulut kelpaa. Harmi vain ettei hän osaa kertoa mitä lauluja haluaa katsoa, vaan haluaa vaihtaa dvd:tä 5 minuutin välein, kun laulut ei enää miellytäkään. Nyt äidin aika loppui..

Vauva kasvaa ja kehittyy

Pieni mies kasvaa ja kakkii

Vauva on jo yli 1 kuukauden ikäinen. Mihin tämä aika oikein menee? Nyt on pitänyt laittaa jo pienimmät vaatteet pois, kun vauva on kasvanut niistä ulos. Pientä vauvaahan meille ennustettiin, mut syntyessä poika oli suht keskikokoinen ja nyt hän on kasvanut ensimmäisen kuukauden aikana pituutta jo 5,5 cm. Painoakin on tullut tosi hyvin. Näillä näkymin pikku mies ei siis tule pysymään pienenä kovin kauaa aikaa.

Yöt on alkanut sujumaan jo paremmin. Kahdeksan aikaan illalla laitan vauvalle yöpuvun ja sitten nukuttelen sitä (yleensä) ysiin saakka, joskus kymmeneen. Yöllä poika syö 2-3 kertaa. Eilen illalla päätin kokeilla vauvalle unipussia, kun hän sätkii niin kovasti unissaan ja heräilee siihen. Tulikin sitten uusi nukkumisennätys, kun vauva nukkui 5 tuntia putkeen, yhdeksästä kahteen. Parhainta tässä oli se, että vauva nukkui rauhallisesti eikä ähkinyt ja röhkinyt nukkuessaan niin kuin yleensä. Nukutan siis jatkossakin vauvan unipussissa.

Vauva-arjen kohokohtia on ehdottomasti hetki, kun aamulla heräät tokkurassa ja huomaat, että vauva on kakkinut vaipan ja yöpuvun täyteen kakkaa. Kun kävelet kakan tuoksuisen vauvan kanssa kylpyhuoneeseen (ja yrität olla itse sotkeentumatta kakkaan), kohtaat kylpyhuoneessa esteradan: kaikki esikoisen kylpylelut pitkin poikin lattiaa. Jos jotenkin selviydyt esteradasta, olet huomaamatta sotkeentunut vauvan kakkaan ja sitä on sitten ihan joka paikassa. Kun saat pestyä itsesi ja vauvan, huomaat ettei kylpyhuoneessa olekaan sinun ja/tai vauvan pyyhettä. Ah parhautta, näin aamun kuuluukin alkaa. Parhaimman aamun kruunaa, kun huomaat keittiössä, että kahvi on loppu. Soitat miehelle töihin ja kysyt onko meiltä tosiaan kahvi loppu. Hän osaa kertoa, että meiltä löytyy toista (pahaa) kahvia kaapista. Saat keitettyä itsellesi (pahaa) kahvia, juot kupillisen ja toteat ettet pysty juomaan enempää. Mieli on edelleen maassa ja sinun tekee edelleen mieli hyvää kahvia. Loppu päivä onkin sitten pilalla.

Onneksi vauva-arkeen kuuluu hyviäkin hetkiä. Kun vauva hymyilee sinulle ja seurustelee hetken, tuntuu että se pieni hetki korvaa kaiken väsymyksen. Kun näet, että vauva kehittyy ja huomaa uusia asioita. Yhtenä päivänä vauva tutustui omiin hiuksiinsa. Valitettavasti hiuksiin tutustuminen ei mennyt vauvan mielestä parhaalla mahdollisella tavalla, kun hän tukisti itseä hiuksista ja se kävi kipeää. Kun vihdoin sain hänen käden irti hiuksista sitä piti kokeilla uudestaan ja se kävi edelleen tosi kipeetä. Kumma juttu. Näinhän ihminen oppii muutenkin elämässä. Jos oppii.

Tuoretta vauvaperheen arkea

Arkipäivien saldot numeroina

Maanantaina koitti sitten arki kahden pienen vauvan kanssa, kun mies palasi isyysvapaalta töihin. Vaipparalli on kyllä ollut melkoinen, kun esikoinen 1v 9kk ei ole halunnutkaan enää käydä potalla vaan tekee tarpeensa vaippaan. Ensimmäiset arkipäivät ovat tuntuneet menevän pissa- ja kakkavaippoja vaihtaessa.

Ensimmäinen arkipäivä
5-7 kakkavaippojen vaihtoa
lukematon määrä pissavaippojen vaihtoa
2 kuhmua esikoisen otsassa (tippui keittiön tuolilta)
parit liatut vaatekerrat / lapsi
2 koneellista pyykinpesua
pari nenäliinaa ja terveyssidettä pyykinpesukoneessa pestynä
1 koneellinen astioita astianpesukoneessa

Toinen arkipäivä
5-7 kakkavaippojen vaihtoa
lukematon määrä pissavaippojen vaihtoa
pari tuntia ulkoilua
pienemmän vauvan 3 tunnin päikkärit ulkona
10-15 esikoisen sänkyyn palautuskertaa päikkäreille mentäessä (nukuttamiseen meni n.1,5h)
4 särkylääkettä migreeniin
parit liatut vaatekerrat / lapsi
1 koneellinen pyykinpesua
1 koneellinen astioita astianpesukoneessa

Kolmas arkipäivä
5-7 kakkavaippojen vaihtoa
lukematon määrä pissavaippojen vaihtoa
pari tuntia ulkoilua
pienemmän vauvan 3 tunnin päikkärit ulkona
isomman vauvan 4 tunnin päikkärit sisällä
yksi liattu vaatekerta (pienempi vauva)
1 koneellinen astioita astianpesukoneessa

Kolmen päivän kokemuksella sanoisin, että ehkä tämä pian alkaa luonnistua. Aamupalan olen yleensä saanut syötyä n.2 tuntia sen jälkeen, kun olen herännyt. Aamut menee vaippoja vaihtaessa ja vauvoja ruokkiessa.

Päivät menee suunnilleen näin:
7-7.30 herätys
7.25 pyykinpesukone päälle
7.30 mies lähtee töihin
7.45 pienemmän vauvan pyllyn pesu ja vaipanvaihto
7.50 isomman vauvan vaipanvaihto
7.55 isommalle Pikku Kakkonen päälle tv:stä ja maitopullo
7.58 pienemmän vauvan ruokkiminen
8.10 isomman vauvan (kakka)vaipanvaihto
8.15 isommalle vauvalle aamupuuron syöttäminen
(samaan aikaan pienemmän vauvan nukutus sylissä)
8.45 epätoivoinen yritys saada isompi potalle (ei onnistu)
8.50 pienempi vauva ulos vaunuihin nukkumaan
9.00 isommalle TiTi-nalle dvd päälle
9.10 oma aamupala (vihdoin ja viimein!)
9.12 dvd:n vaihto isommalle vauvalle
9.30 dvd:n vaihto isommalle vauvalle
9.45 epätoivoinen yritys saada isommalle vaatteet päälle
10.00-10.30 ulos isomman kanssa (pienempi nukkuu edelleen vaunuissa)
11-11.20 isomman epätoivoinen houkuttelu sisälle lounaalle
11.20 isommalle lounas
11.40 isompi päikkäreille omaan sänkyyn
11.45 pyykit kuivumaan
12.00 pienempi herää
12.10 pienemmän ruokkiminen
12.20 pienemmän (kakka)vaipanvaihto
13.00 (ehkä) itselle lounasta
13.10 astianpesukone päälle
13.30 pienempi nukahtaa
13.35-14.20 kotitöitä (jos isompi vielä nukkuu)
13.30-14.20 isompi herää päikkäreiltä
14.30 isomman vauvan vaipanvaihto
15.00 isomman välipala (ja ehkä äidinkin)
15.15 isomman vauvan kakkavaipanvaihto
15.30 pienempi herää syömään
15.45 pienemmän vauvan vaipanvaihto
16.30-17 mies tulee töistä
17.00 päivällinen (epätoivoinen yritys saada isompi vauva syömään)
17.10 pienempi herää syömään (yleensä kesken päivällisen)
17.30 isomman ja pienemmän vauvan vaipanvaihto
18.00 ulos (jos ei sada) tai ruokakauppaan tai kotitöitä
19.45 pienempi vauva herää syömään
19.45-20.15 isomman iltapuuro+maitopullo
20.00 pienemmän vauvan kakkavaipanvaihto
20.30 isomman vauvan epätoivoinen houkuttelu potalle+vaipanvaihto
20.30 pienemmän vauvan ruokkiminen
20.40 isomman vauvan nukkumaanmenoaika
21.00 pienemmän vauvan nukkumaanmenoaika
21-22.00 mies tekee punttireenin
21.15 OMA AIKA ALKAA
22.10 pienemmän vauvan kakkavaipan vaihto
22.30 nukkumaan!

Joskus mietin, että miten jotkut perheelliset ehtivät tekemään tai harrastamaan yhtään mitään, kun ei sitä omaa aikaa tunnu omasta elämästä löytyvän. Illalla kun molemmat lapset nukkuvat, en yleensä jaksa tehdä mitään. Huokaisen, istun sohvalle ja kello onkin yhtäkkiä jo kymmenen ja täytyy mennä nukkumaan, jos aikoo ehtiä nukkumaan. Pienempi vauva tankkailee yöllä turhan usein (1,5-2 tunnin välein). Tosin parina yönä vauva on nukkunut yhden 3 tunnin pätkän, joka on kyllä ollut luksusta. Vielä viime viikolla, kun pienempi vauva oli nuhainen ja tukkoinen, yöt meni puolen tunnin pätkissä. Sitten kun nukkuminen on tosi katkonaista, joudun kärsimään migreenistä. Osittain migreeni johtuu myös selän ja hartioiden lihasten jumiutumisesta. Huomenna onneksi pääsen hierojalle ja saan ehkä vähän helpotusta selkäkipuihin ja migreeniin.

Kaiken kaikkiaan silti sanoisin, että elämä kahden pienen lapsen kanssa on alkanut hyvin. Pienempi vauva (3 viikkoinen) on osoittautunut suhteellisen helpoksi tapaukseksi siskoonsa verrattuna mikä on helpottanut arkea. Isompi vauvakaan ei ole pahemmin (enää) kiukutellut kuten vielä pari viikkoa sitten. Hyvä me! Kyllä tästä vielä selvitään!

Vauva on tullut taloon

Meille syntyi poikavauva!

Vihdoin ja viimein odotuksemme päättyi ja vauva syntyi 13.päivä klo 01.22. Ihan hyvän kokoinen vauvahan sieltä tuli, pituus 50cm ja painoa 3,4kg. Synnytys meni kaikin puolin hyvin ja kotiuduimme kahden päivän jälkeen sairaalasta. Poika syö hyvin ja kakkaa sekä nukkuu paljon. Ylpeä isosisko paijailee pikkuveljeä ja toistaiseksi pahemmilta mustasukkaisuuskohtauksilta on säästytty.

Miehen kanssa edelleen ihmetellään voiko vauva olla näin helppo ja tyytyväinen tapaus. Vauva osaa syödä ja hän syö tosi pikaisesti (5-15 minuuttia), toisin kuin siskonsa joka söi tunnin kerrallaan. Vauva ei paljoa kitise eikä itke. Jos hänellä on nälkä, hän alkaa ähkimään. Kokeiltiin eilen manducaa ja siihenkin poika nukahti saman tien. Esikoinen ei viihtynyt manducassa yhtään. Ajattelinkin ostaa kantoliinan, kun tämä vauva tuntuu viihtyvän sylissä.

Nyt takaisin nauttimaan vauvan tuoksusta.

Asiat, jotka paljastavat että sinusta on tullut perheellinen

1. Sinusta on normaalia, että nukut yön 2-3 tunnin pätkissä ja voit hyvillä mielin kehua muille nukkuneesi yösi hyvin. 

2. Olet katsonut jostain lasten leffasta alun tuhat kertaa, muttet vieläkään tiedä kuinka leffa päättyy.

3.Olohuoneen lattia on täynnä lusikoita ja muita keittiöön kuuluvia tavaroita eikä se häiritse sinua. 

4. Kun kello on illalla puoli kymmenen, mietit jaksaisitko vielä valvoa puoli tuntia vai pitäisikö mennä saman tien nukkumaan. 

5. Kun sinun tekee mieli juoda yksi olut tai siideri, avaat alkoholittoman version ja se maistuu sinun mielestä yhtä hyvältä kuin alkoholillinen. 

6. Jos joskus juot pari (alkoholillista) olutta tai siideriä, sinua alkaa vain väsyttää ja haluat mennä nukkumaan. 

7. Käsityksesi kivasta lauantai-illasta on oma/ystävien koti, ystävät, hyvää ruokaa ja lautapeli. 

8. Viimeisen puolen vuoden vaateostokset ovat olleet kaikki koossa alle 150cm. 

9. Töihin pakataan mukaan omat eväät, ulkona syöminen on liian kallista. 

10. Syöt säännöllisesti 3 tunnin välein ja pyrit syömään monipuolisesti. 

11. Pystyt laskemaan baari-/konsertti-illat viimeisen kahden vuoden ajalta yhden käden sormilla. 

12. Pukeudut aina sään mukaisella tavalla. 

13. Haaveilet pääseväsi tanssimaan yökerhoon / festareille, mutta pelkäät, että väsymys vie voiton etkä halua maksaa kallista pääsymaksua turhaan. 

14. Tiedät, että olet siivonnut kotinne eilen, mutta silti siellä näyttää siltä kuin siivouksesta olisi aikaa viikkoja.

Vauva-arjen kauhistelu / kaunistelu

Olen mielessäni jakanut äiti-ihmiset kahteen kastiin. On olemassa raskautta, synnytystä ja vauva-aikaa kauhistelevat äidit ja kaunistelevat äidit. Kauhistelevat äidit jaksavat kertoa kerta toisensa jälkeen, kuinka kamalaa on olla raskaana, kuinka hirveä synnytys oli ja kuinka rankkaa vauva-ajan vaipparumba on. Kaunistelevat äidit sen sijaan saattavat sanoa, että olihan raskaus, synnytys ja vauva-arki rankkaa, mutta ah niin antoisaa ja ihanaa silti. Kumpi on ärsyttävämpää, asioiden kauhistelu vai kaunistelu?

En voi sietää näitä asioiden kauhistelijoita, oli aihe sitten mikä tahansa. Toki asioista saa puhua niiden oikeilla nimillä ja puhua kauheistakin asioista, mutta yleensä jutut menevät asioiden suurentelun puolelle. Ymmärrän ettei tällainen henkilö itse sitä välttämättä edes huomaa, että suurentelee asioita, koska hän uskoo itsekin näiden asioiden olleen aivan kamalia ja pelottavia. Kokemuksethan perustuvat omiin tunteisiin ja siihen miten tunteet käsitellään.

Odottaessani esikoistamme en halunnut kuulla enkä lukea kenenkään synnytyskertomuksia. Ärsytti ihmiset, jotka jaksoivat kertoa kerta kerran jälkeen kuinka kamalaa synnyttäminen on. Vielä ärsyttävämpää on naiset, jotka väittävät, ettei ihminen tiedä mitä kipu on, jos ei ole synnyttänyt. Toisin sanoen, heidän mielestään kukaan mies ei tiedä mitä kipu on. Yhtä (ja toivon mukaan pian kahta) synnytyskokemusta rikkaampana voin todeta edelleen, että synnyttäminen ei ole ainoa kipu tässä maailmassa. Viitisen vuotta sitten olin onnettomuudessa, jossa kaksi rintanikamaani murtui ja voin sanoa, että kipu oli verrattavissa synnytyssupistuksiin ja itse synnytykseen. Varmasti tässä maailmassa on ihmiset kokeneet paljon kovempaakin kipua kuin mitä synnyttäminen aiheuttaa. En väitä etteikö synnyttäminen olisi rankkaa ja kivuliasta, mutta en kuitenkaan halua tehdä siitä suurta numeroa.

Oma synnytyskokemukseni oli rankka. Kipu oli kovaa. Ihminen kestää kovaakin kipua, jos voidaan sulkea kaikki muut (häiriö)tekijät pois, kuten väsymys. Valitettavasti itsellä oli iso univaje päällä juuri, kun olisi pitänyt synnyttää. Väsyneenä kivunkestokyky on todella paljon pienempi ja kärsivällisyys koetuksella. Synnytyskivun ero muihin kipuihin on nimenomaan jaksamisessa. Muiden kipujen kohdalla voi ns. luovuttaa. Kipua ei ole pakko kestää samalla tavalla kuin synnytyksessä. Synnyttäessä ei voi luovuttaa ja sanoa, et en mä haluakaan synnyttää tätä vauvaa just nyt. Jalat täristen, itku kurkussa, sain ponnistettua vauvan maailmaan. Kun sain vauvan syliini, ei mikään sen jälkeen enää harmittanut. Olin väsynyt ja kipeä, mutta annoin synnytyskokemuksestani kiitettävän, 9 pistettä (asteikolla 1-10). Vaikka olin väsynyt ja kipeä, en osannut nukkua enkä edes alussa vaatia mitään särkylääkettä. Tuijotin vain vauvaa ja olin kirjaimellisesti onnesta soikeana. Oman lapsen syntymä on todellakin niin suuri tapahtuma kuin sanotaan. Se mullistaa oman arvo- ja tunnemaailman täysin.

Vaikka jokainen raskaus ja synnytys on erilainen, kuten jokainen vauvakin, kaikki kokemukset ovat juuri niin kamalia kuin itse ne kokee ja tuntee. Tapasin vasta tällaisen synnytyksen kauhistelijan, joka kertoi tuleville äideille kuinka kamalaa kaikki oli, raskaudesta synnytykseen, imetykseen ja vauva-arkeen. Huvittavinta (anteeksi vain) oli mielestäni se, kuinka hän kauhisteli paikkaa jossa hän oli synnyttänyt esikoisensa. Hän oli "joutunut" synnytyshuoneeseen, joka ei ole ollut aktiivisessa käytössä pitkiin aikoihin vaan ns. varasynnytyshuoneena mikäli synnytysosastolla on täyttä. Huone oli siis ihan tavallinen synnytyshuone/-sali, siellä ei vain ollut kaikkia uusimpia hienoja ja moderneja laitteita kuin niissä huoneissa, jotka ovat aktiivisessa käytössä. Tämä asia oli aiheuttanut kyseiselle ihmiselle suuret traumat. Siis oikeasti?! Mä en tarkkaan edes muista millaisessa huoneessa olen esikoiseni synnyttänyt. Oli siellä huoneessa ainakin sänky, jossa makoilin supistusten kourissa. Ja joitain laitteita joista en mitään ymmärtänyt. Tarvitseeko siellä olla jotain muuta?

Jokainen kokemus tässä elämässä on juuri niin ihana tai kamala kuin itse siitä teet. Olen aina yrittänyt elämässä keskittyä positiivisiin asioihin. Olet sitten kuinka kipeä tahansa, ei elämistä voi lopettaa sen takia. Minä en ainakaan voi. Elämää tulee arvostaa, oli se sitten minkälaista tahansa. Toinen raskauteni on mennyt mielestäni jo loppusuoran ohi (laskettu aika oli perjantaina) ja odottaminen on välillä hyvinkin tuskastuttavaa. Näkyykö se kasvoistani? Ei kuulemma. Ei se silti tarkoita sitä, etteikö raskausaikani olisi rankkaa. Kuka minua jaksaisi katsoa jos naamani olisi koko ajan hapan ja kärsivän näköinen? En edes minä itse.

Odottavan aika on pitkä

Seurailin viikonlopun yli verenpainetta, vauvan liikkeitä ja pissanäytteitä ja huolestutin itseni ihan turhaan kaikella tällä. Vauva oli todella vaisu perjantain ja lauantaiaamun ja lopulta päätin lauantaina soittaa synnärille. Totesivat siellä kuitenkin, että jos 10 liikettä tunnissa täyttyy, ei tarvitse tulla tarkastukseen. Olin itse aivan eri mieltä, koska selkeästi vauva ei ollut "oma itsensä", mutta muita vaihtoehtoja ei ollut kuin yrittää rauhoittaa mielensä ja jatkaa liikkeiden tutkailua. Lopulta vauva muuttui takaisin "omaksi itsekseen", kun haimme esikoisen anopin luota hoidosta. Eli hän vain otti rauhallisemmin ja lepäili, kun äitikin oli hyvin levännyt. Sunnuntaina vauva olikin vatsassa tosi energinen ja on jatkanut aktiivista jumppailuaan siitä eteenpäin.

Maanantaina olikin sitten taas neuvola ja vauvan sydänäänet olivat hyvät (130-150). Seuraava neuvolakäynti on (vasta) perjantaina jolloin on laskettu aika eikä tässä välissä tarvitse erityisesti seurailla mitään. Tunnelma täällä kotona on hyvin odottava! Ei oikein osata tehdä mitään miehen kanssa, kun koko ajan ollaan lähtötunnelmissa...vaikkei mitään tapahdu. Sunnuntaina mieskin oli ihmeissään, että hänen pitää seuraavana päivänä mennä töihin, kun hän olisi mielellään jo jäänyt isyysvapaalle. Lauantaina saatiin vihdoin hoitopöytä kylpyhuoneen seinään kiinni ja se olikin viimeinen asia mikä piti saada valmiiksi ennen vauvan syntymää. Vauva, voisit syntyä jo!

Väsymys on edelleen aika rankkaa. Hemoglobiini oli viime mittauksessa 115 eikä se siitä tunnu nousevan, vaikka otan tupla-annoksen rautalisää päivittäin. Yöt menee pienissä pätkissä, kun herään 1,5-2h välein pissahätään. Mies onneksi hoitaa esikoista yöllä, jos hän jotain tarvitsee. Tuntuu, että unenlaatu on parempi nykyään ja nukun sikeämmin, mutta uni on niin pätkittäistä ettei aamulla ole ollenkaan levännyt olo. Kamala syyllisyyden tunne, kun tänä aamuna mietin joko voitaisiin (taas) viedä esikoinen yökylään anopille, kun hän ihan vasta siellä oli. On vain niin väsynyt olo ettei silmät meinaa pysyä auki.

--------------------------------------------------------------------------------------------

Kaikki tuttavat kyselevät vähän väliä onko mitään tuntemuksia, että synnytys voisi olla lähellä. Yleensä en viitsi kenellekään tilittää näitä tuntemuksia, koska kuka oikeasti haluaa tietää KAIKKI tuntemukset ja vaivat, joita raskausaikana on. Tuskin kukaan. Uskallan kirjoittaa ne kuitenkin tänne, koska kirjoitettu sana ei tunnu niin valittamiselta kuin puhuttu.

Edelleen kärsin liitoskivuista. Minulla nämä liitoskivut ovat siis alapääkipuja, jotka säteilevät myös nivusiin ja välillä jalkoihin. Pidin hetken aikaa fysioterapeutilta lainaksi saamaani tukivyötä, mutta lopetin viime viikolla käytön, kun vauvan sydänäänet heikkenivät ja henkinen syyllisyyden tunne oli kova, koska tukivyö tulee siihen kohtaan, jossa vauvan pää on kiinnittyneenä. Vaikkei vyö painanut kohtua, en sitä enää uskaltanut käyttää. Vyön apu liitoskipuihin oli alunperin muutenkin enemmän henkinen kuin fyysinen. Tosin mahdollisesti lähiaikoina tulossa oleva synnytys on tehnyt tehtävänsä ja liitoskivut tuntuvat siedettävimmiltä kuin aiemmin. Kovimmat kivut ovat edelleen öisin makuuasennossa.

Olen yrittänyt kävellä (silloin kun väsymys antaa myöten), jotta vauva laskeutuisi entisestään ja ymmärtäisi syntyä. Kävellessä painon tunne alapäässä lisääntyy, vatsa on kuin kova koripallo ja olo on epämukava. Supistuksia kyllä, mutta eivät vielä niitä oikeita synnytyssupistuksia, joita tässä odotellaan. Vastaavia supistuksia tulee myös välillä alaselkään ja pyllyn korkeudelle jolloin jalat tuntuvat lähtevän alta, mutta edelleen nämä ovat niin yksittäisiä tapauksia, että yleensä vain masennun näistä.

Yksittäisiä kipeitä supistuksia tulee vatsan puolellekin, mutta ikävä kyllä ne loppuvat aina kovin lyhyeen. Jotenkin olen jo luopunut toivosta, että tämä vauva syntyisi hyvissä ajoin ja osaan toivoa päivältä ainoastaan sitä ettei väsyttäisi niin kovasti. Olisi kiva touhuta kaikkea, ulkoilla, kävellä, siivota, pestä ikkunat, nauttia kesästä...kun vain olisi voimia kaikkeen tuohon. Vauvan syntymän osalta on ehkä parempi asennoitua siihen, että hän syntyy (vaikka sitten käynnistettynä) viimeistään juhannusviikolla. Siskoni totesikin puhelimessa, että ehkä tämä vauva haluaa syntyä meidän edesmenneen mummon (isänäidin) syntymäpäivänä 21.6. joka olisi varmasti mieluinen yllätys isällemme. Ensimmäinen sukuun syntyvä poikavauva, joka tulee saamaan toisen nimensä isäni (ja kahden muun isoisän) mukaan ja syntymäpäivä olisi vielä sama kuin isäni äidillä, joka oli sukumme tukipylväs.

On vauvan syntymäpäivä sitten mikä päivä tahansa, odottavan aika on todella pitkä! Viimeiset viikot ja päivät tuntuvat niin pitkiltä eikä ajan kulumista helpota yhtään tämä kesäaika jolloin kaikki harrastukset (niin omat kuin esikoisenkin) ovat tauolla. En jaksa lähteä joka päivä leikkipuistoon tytön kanssa, koska voimat ei riitä hänen perässä juoksemiseen. Kunhan saan vauvan ulkomaailmaan ja kiloja vähemmäksi, leikkipuistoista tulee varmasti arjen pelastus. Jäämme siis (edelleen) odottelemaan vauvan syntymää.

Voihan vauva!

Neuvolassa käyty eikä käynti ollut ihan niin mieluinen kuin odotin.

Verenpaine oli hieman koholla. Saan neuvolasta lainaan verenpainemittarin viikonlopuksi ja saan mittailla kotona paineita. Jos alapaine nousee 90, niin pitää lähteä synnärille.

Sitten mitattiin vatsan sf-mitta, edelleen alakäyrillä mennään. Siitä en kuitenkaan ole enää huolissani, kun vauva on kuitenkin kasvanut.

Seuraavaksi oli luvassa vauvan sydänäänten kuuntelu ja niitä kuunneltiin pitkään. Terveydenhoitaja tenttasi milloin olen viimeksi syönyt ja mitä. Sydänääniä kuunneltiin selinmakuulla ja kylkimakuulla. Vauvan leposyke oli vain 110! Lopulta terveydenhoitaja kävi kysymässä kätilökollegalta neuvoa ja mietti siinä pitääkö mut lähettää synnärille tarkastukseen vai ei. Lopulta hän päätyi siihen, että mun pitää tulla heti aamusta uudelleen neuvolaan. Kuunnellaan sydänääniä uudelleen kunnollisen aamupalan jälkeen. Saa nähdä pitääkö huomenna lähteä käymään myös synnärillä tarkastuksessa.

Rauhallinenhan tämä vauva on koko ajan ollut. Leposyke aiemmin on ollut 130-140 väliltä. Sain ohjeet vauvan liikkeiden seurantaan ja joudun pitämään nyt kirjaa liikkeistä. Just kun olin saanut mieleni rauhoitettua vauvan pienen koon ja vatsan sf-mitan suhteen, niin nyt alkoi uudet huolehtimisen aiheet. Mietittiin miehen kanssa, että ennustaako tämä kaikki huoli vauvasta sitä, että hänestä saa olla huolissaan koko loppu elämän? Toivottavasti ei.

Voi kunpa tämä vauva jo syntyisi! Ei tarvitsisi olla huolissaan onko vauvalla vatsassa kaikki hyvin. Eikä tarvitsisi miettiä mahdollista raskausmyrkytystä. Neuvolassa pystyin olemaan yllättävänkin rauhallinen kaikesta tästä, mutta saman tien kun pääsin pihalle ja soitin miehelle, niin kyyneleet tulivat silmiin. On tosi raskasta olla koko ajan huolissaan vauvasta, kun ei voi itse auttaa tai tehdä asialle mitään. Lisäksi kun oma vointi ei ole paras mahdollinen ja pitäisi esikoisestakin pystyä huolehtimaan.

Huomenna ollaan ehkä hieman viisaampia. Ehkä olisi hyvä asia, jos neuvola lähettäisi käymään synnärillä tarkastuksessa. Ei tarvitsisi arpoa onko vauvalla kaikki hyvin vai ei.

Laskettu aika lähenee

Laskettu aika on jo ensi viikolla! Jee! Onhan sitä jo odoteltukin.

Joka aamu herään pettyneenä, edelleen kotona eikä tietoakaan supistuksista. Pari päivää oon ollut tosi väsynyt. En saa öisin nukuttua kunnolla, kun mikään asento ei oo hyvä ja vähän väliä pitää ravata vessassa. Sitten aamuisin tuntuu etten meinaa pysyä hereillä, kun pitäisi esikoista viihdyttää. Väsymys tuntuu aika samalta kuin alkuraskaudessa, kun en meinannut hereillä pysyä päivisin. Päikkäriaika on päivän paras hetki. Sitä odotellessa.

Tänään on iltapäivällä neuvolakäynti. Kiva saada tietää onko vatsan sf-mitta kasvanut. Toisaalta hirvittää mennä vaa'alle, kun on tullut herkuteltua aika paljon enkä oo näiden liitoskipujen takia pystynyt liikkumaan. Tänä aamuna myös sormen päitä kipristeli ja kädet puutu. Turvotusta luvassa?! Toivottavasti verenpaineet ei oo lähtenyt nousuun. En haluaisi kokea raskausmyrkytystä.

Saa nähdä milloin tämä vauva haluaa syntyä. Toivoisin niin, että saisin vauvan jo syliin ja pääsisin eroon näistä liitoskivuista. Olisi myös kiva päästä kävelylenkille piiitkästä aikaa. No kolme viikkoa maksimissaan pitää vielä odottaa, toivon mukaan aika kuluisi tosi nopeaa.

Päätin etten saa enää ostaa vauvan vaatteita ennenkuin tämä vauva on syntynyt. Oon taas parin viikon sisällä ostellut aika paljon vaatteita. Mieheni on edelleen sitä mieltä, että meille syntyykin tyttö. Siinä tapauksessa vauvasta tulee sitten poikamainen tyttö, koska tämä äiti on ostellut vain sinisiä ja vihreitä vaatteita. No on siellä onneksi joitain perus valkoisiakin, jotka sopivat tytölle ja pojalle. Hassua ajatella, että pian meillä on kaksi lasta (toisin sanoen kaksi vauvaa kun tuo esikoinenkin käyttäytyy vielä välillä kuin pikku vauva). Pian saan pienen tuhisijan syliini.

Viime aikoina olen miettinyt imetystä aika paljon. Esikoisen imetys ei oikein onnistunut ja imetinkin häntä vain 3,5kk. Nyt olen ajatellut, että yrittäisin enemmän tämän toisen kohdalla. Olenkin pyrkinyt satsaamaan perusasioihin eli imetysvaatteisiin enemmän. Kävin ostamassa lisää imetysliivejä, osan vähän parempia että olisivat paremman tuntuiset päällä. Lisäksi tilasin nettikaupasta muutamia imetyspaitoja. Eilen etsin nettikaupoista imetystoppeja, jotka vaikuttavat aika käteviltä. Niiden alla ei tarvitse olla erillisiä liivejä vaan topissa on olkaimissa klipsit ja rintojen kohdalla imetysluukut. Päädyin ostamaan niitä ensin käytettynä mikäli eivät olekaan niin hyviä / sopivia mulle. Imetystopit maksavat uutena melko paljon ja kokotaulukon mukaan en kuulu mihinkään kokoon. Nyt olen sitten arvuutellut parin koon väliltä ja päätin ostaa kahta eri kokoa käytettynä, saan ne samaan hintaan kuin yhden uuden nettikaupasta. Haluaisin myös imetysmekon/-mekkoja, mutta ne vasta kalliita ovatkin (ovh 100 euron luokkaa). Meillä olisi häihin ja synttäreille meno alle kuukauden sisällä synnytyksestä ja ristiäiset n.1,5kk päästä vauvan syntymästä, riippuen nyt milloin tämä vauva päättää syntyä. Ja kun on kyse kesästä, olisi kiva pukeutua mekkoon.

Ristiäisistä puheenollen, ollaan siis jo päätetty ristiäispäivä valmiiksi vauvalle. Heinä-elokuu kun on perinteisesti suosituin lomakausi, päätettiin päivä hyvissä ajoin ja varattiin kodin läheltä uusi kappeli tilaisuutta varten. Ihan mukava ettei tarvi kotona siivota niin viimeisen päälle ristiäisiä varten ja kappeli on kuitenkin niin lähellä, että sinne voi kantaa kakut ja muut syötävät vaikka kävellen. Vauvan tulee kastamaan kirkkoherra. Jos vanhempani pääsevät tulemaan meille hyvissä ajoin auttamaan (asuvat toisella puolella Suomea), teemme kaiken tarjottavan itse. Tarkoitus olisi tehdä ainakin kaksi voileipäkakkua, yksi makea kakku ja mahdollisesti salaattia ja/tai suolainen piirakka. Katsotaan mikä on oma vointi sitten siinä vaiheessa.

Vihdoin, päikkäriaika lähenee (esikoisen kiukuttelusta päätellen). Seuraavaksi lounaalle ja sitten koittaa päivän paras hetki: nukkumaan!

Vauva

Vauva kasvaa ja voi hyvin! Kävin vajaa viikko sitten ultrassa ja pienokainen painoi jo 2,6 kg. Painoarvio laskettuna aikana on n. 3,4 kg (tai ylipäänsä 3,0-3,5 kg väliltä). Pääasia on, että paino kipuaisi yli kolmen kilon, siis minulle. Lääkärin mukaan 2,5 kg painava vauvakin on normaali kokoinen. Käyrällä hän on edelleen alakäyrän ja keskikäyrän välimaastossa. Kohdunkaula oli hieman lyhentynyt, joten saa nähdä malttaako vauva odottaa laskettuun aikaan. Viime yönä näin unta, että vauva syntyi kesäkuun alussa. Tervetuloa vaan tänne ulkomaailmaan, helpottaisi äidin oloa todella paljon!

Viimeisetkin hankinnat vauvan tuloa ajatellen on nyt tehty, joten kyllä hän voisi jo tulla. On 50cm vaatteita, harsoja, tuttipullo, pari tuttia, rintakumeja, imetysliivejä, yösiteitä, vaippoja (näissä tosin olin melkoisen rohkea ja ostin suoraan koon 2 vaippoja). Mieheni siirsi eilen pinnasängyn pohjan keskitasolle ja sänky on nyt meidän sängyssä kiinni. Pedinkin petasin eilen jo valmiiksi vauvalle. Mut eipä nämä valmistelut taida tuoda vauvaa yhtään aikaisemmin tähän maailmaan. Joka aamu herään pettyneenä ettei tänäkään yönä tullut lähtöä synnärille. Jostain syystä kuvittelen, että lähtö tapahtuu yöllä.

Kävin viime viikolla myös fysioterapeutilla liitoskipujen takia ja sain sieltä lainaan tukivyön, joka laitetaan lantion luiden päälle niin, että vyö painaisi luita hieman kasaan (vyö tulee siis pepun korkeudelle, ei masun päälle). Toistaiseksi apu on ehkä ollut enemmän henkinen entä fyysinen. Haluaisin, että tästä olisi apua, mutta ei vyö fyysisiä kipuja ole kyllä vähentänyt. Kyllähän nämä kivut jossain määrin jo kuuluvat tähän vaiheeseen raskautta (rv 37+3), mutta eläminen ja liikkuminen on todella vaikeaa, kun on koko ajan kipuja.

Tule vauva pienoinen, tule jo!

Singerit tulivat kotiin

Siinä ne nyt on!
Kaksi aivan upeaa (ja toimivaa) Singeriä. Ilta on mennyt näitä ihastellessa.

Vasemmanpuoleinen on vuodelta 1937 ja oikeanpuoleinen vuodelta 1956.

Kodin sisustamista ja kotiäitiyttä

Ollaan pitkään puhuttu mieheni kanssa ompelukoneen ostamisesta. Vanha Singerin vaalea ompelukone löysi vihdoin meille pari kuukautta sitten. Kone on samanlainen, jolla olen peruskoulussa käsityön tunnilla ommellut yhtä jos toista. Vieläkin olen niin onnellinen mahtavasta löydöstä. Sitten pitikin alkaa miettimään missä ompelukonetta säilytetään ja missä minä voisin ommella.

Olen kauan haaveillut vanhasta Singerin ompelupöydästä, mutta en ole raaskinut sellaista ostaa, kun niistä pyydetään nykyään aika paljon. Nähtävästi joskus kuitenkin käy hyvä tuuri ja voi tehdä yllättäviä löytöjä. Mieheni löysi myynti-ilmoituksen vanhasta Singerin pöydästä (jossa kone sisällä). Hän soitti myyjälle ja saikin KAKSI vanhaa Singerin pöytää samaan hintaan. Aivan mahtava juttu! Nyt meille on sitten tulossa tänään kaksi kappaletta näitä ompelupöytiä. Toinen tulee olohuoneeseen johon tulee siis minun ompelunurkkaus. Toisen pöydän voi laittaa vaikka työhuoneeseen tai makuuhuoneeseen.

Singerin pöydät sopivat hyvin sisustukseemme, joka sisältää vanhoja ruskeita perintöhuonekaluja. Mieheni on perinyt vanhat huonekalut äidiltään ja isovanhemmiltaan. Muutimme syksyllä nykyiseen kotiimme ja saimme melkein 20 m2 lisää tilaa. Tosin ei se siltä tunnu. Meidän kodista tulee löytyä tilat niin monenlaisille toiminnoille, että tila loppuu koko ajan kesken. Singerin pöytä on onneksi pieni eikä olohuoneen ompelunurkkauksen tarvitse olla iso. Ja pöydälle oli jo paikka valmiiksi mietittynä.

Seuraava kotimme tulee olla taas vähintään 20 m2 suurempi, mielellään paljon enemmänkin. Miehelle pitäisi saada kunnollinen treenipaikka (voisi olla kellarissa tai esim. lämpimässä ulkorakennuksessa), lapsille lisää leikkitilaa, selkeä kodinhoitotila/huone pyykkien kuivatukseen ja työhuone/kirjasto (joka olisi toiminnoiltaan pelkästään työ-/lukuhuone). Ehkä vielä joku päivä saamme kaikille omat harrastetilat.

Lisää kirpputorilöytöjä

Järjestämäni lastenvaate- ja tarvikekirpputori oli mielestäni onnistunut. Pariin kertaan ehdin itsekin kävellä kirpputorin läpi ja löysin muutamia kivoja juttuja. Olin tehnyt ostoslistan valmiiksi, kun tarkoitus oli etsiä ulkovaatteita ja kenkiä tytölle, mutta niin yllättävää kuin se onkin, löysin taas vaatteita ainoastaan tulevalle vauvalle.

Välikausipuku, kunto uutta vastaava, 6 euroa.

Yllättäen yksi kauluspaita tarttui mukaan. Ylimmät paidat muistaakseni 1 tai 2 euroa / kpl.
Benettonin collegepuku tuli kaupan päälliseksi, kun ostin Rukan siniset sadehousut ja -takin (5€).

Sf-mitta (vatsan päältä raskauden aikana otettava mittaus, jolla seurataan vatsan ja vauvan kasvua) ja ultran arvioiden mukaan vauva olisi laskettuna aikana vain 2,5-3,0 kiloinen. Nyt odottelen kutsua uuteen ultraan, jossa voidaan arvioida minkä kokoinen vauva on tällä hetkellä.

En ollut varautunut pieneen vauvaan vaatteiden osalta ja nyt pitäisi alkaa etsimään 50cm vaatteita. Harmi vain ettei 50cm vaatteet ole lähes koskaan tarjouksessa. Kävin pari päivää sitten ostamassa Lindexistä muutaman 50cm bodyn ja housut ja sain maksaa niistä lähes 40 euroa! Huh, niin kallista. On tässä onneksi vielä 4 viikkoa laskettuun aikaan niin ehtii vielä etsiskellä, jos pieniä vaatteita löytyisi halvemmalla.

Odotusta odotusta

Synnyit tähdenlennosta,


horsman nukasta hennosta,


taivaan sateenkaaresta,


isän ja äidin haaveesta.

40 viikkoa odotusta!

Vaikka tämän on jo kerran kokenut, se ei lohduta. Raskaana ollaan 40 viikkoa (+2 lisäviikkoa huonolla tuurilla). Ensimmäiset 20 viikkoa on paha olo ja väsyttää. Sen jälkeen hyvällä tuurilla olo on ihan ok, paitsi mulla näiden raskauksien aikana. Mulla raskausviikot 22-28 on kummallakin kerralla supistellut kipeästi ja liikkuminen on ollut hankalaa ja/tai mahdotonta. Ensimmäisessä raskaudessa olo helpottui rv 30 tienoilla ja loppu raskaus meni ihan hyvin. Toki kaikkia pieniä vaivoja oli koko ajan, mut pystyin liikkumaan ja jopa harrastamaan (!) liikuntaa.

Tämä toinen raskaus onkin sitten ollut erilainen. Ensimmäiset 20 viikkoa oli paha olo ja väsytti. Rv 20-32 supisteli. Viikosta 20 eteenpäin oon ollut myös muuten niin kipeä, että liikkuminen on ollut hankalaa ja välillä jopa mahdotonta. Kivut lieventyi hetkellisesti rv 30 kohdalla kunnes ne pahenivat. Nyt on rv 35 menossa eikä toivoakaan, että voisi lähteä kävelylle, harrastaa ylipäänsä mitään liikuntaa tai liikkua mihinkään. Istuessa ja maatessakin on kipeä olo. Neuvolasta luvattiin laittaa lähete fysioterapeutille, jos sieltä saisi jotain apuja / neuvoja tähän olotilaan. Rehellisesti sanottuna en usko, että tähän on mitään apua olemassa, mutta tällä hetkellä olen valmis kokeilemaan kaikkea. Kun on 15 viikkoa putkeen ollut kipeä joka päivä ei enää paljon naurata. Silti olen vakuuttunut, että vauvasta tulee ns. helppo tapaus ja kaikki menee hyvin kunhan hän kasvaa masussa tarpeeksi ennenkuin päättää tulla ulos.

Äidin pikkuisen kotikolo.

Kun on oikein pieni, 

voi lentää linnun untuvalla,

nukkua orvokinlehden alla,

kun on oikein pieni.

Kun on oikein pieni, 

voi keinua heinässä heiluvassa,

levätä kukassa tuoksuvassa,

kun on oikein pieni.

Kun on oikein pieni, 

voi istua lumihiutaleille,

liitä maailman tuulien teille,

kun on oikein pieni.

- Hannele Huovi-

Hyvä ruoka, parempi mieli

Hyvä ruoka, -mikä ihana tekosyy syödä!

Meillä syödään mielestäni hyvää kotiruokaa päivittäin. Arkena arkiruokaa, keittoja ja laatikoita, ja viikonloppuisin enemmän paisteja, pihvejä ja tuoretta kalaa. Kotiäitiyden ja tiukan budjetin myötä on pitänyt sen verran tiukentaa kukkaron nyörejä, että ruokakaupassa käydään kerran viikossa tekemässä viikon ostokset ja kerran viikossa täydennetään ruokavarastoja (maitoa ja tuoretuotteita). Näin jää monet heräteostokset kauppaan eikä tule ostettua liikaa ruokaa kaappiin, joka jäisi sitten syömättä. Mutta muuten ei pihistellä ruokakaupassa. Toki vertaillaan hintoja ja pyritään suunnittelemaan viikon ruoat sellaisista raaka-aineista, jotka mahdollisesti ovat tarjouksessa, mutta mikään ruoka tai tuote ei jää ostamatta kaupasta sen takia ettei rahaa olisi. Tämä tottumus taitaa tulla minun äidiltä. Hän on töissä ruokakaupassa eikä meillä koskaan ollut jääkaappi tyhjä. Kaikessa muussa voi tarpeen mukaan säästää, jos tarvetta on.

Pari päivää sitten vietettiin ensimmäistä vappua Järvenpäässä. Löydettiin yksi paikallinen ruokapaikka, jossa tarjoiltiin vappubrunssi, mutta hinta oli sen verran suolainen, että päädyttiin tekemään oma brunssi kotona. Kyllä kannatti! Brunssi on taivaallisen hyvää eikä maksanut 50€/hlö kuten paikallisessa ravintolassa. Brunssiin kuului fetasalaatin lisäksi valkosipulikatkarapuja, aurinkokuivattua tomaattia, oliiveja, chorizhoa, katkarapu-tuorejuusto-paprikaleipiä, sillileipiä, sieni-sipuli-paprikaleipiä ja melonia. Tänä vuonna ei kilistelty skumpalla vaan simalla ja vichyllä. Jospa ensi vuonna voisi avata sitten pullon kuohuvaakin. Brunssin jälkeen käytiin päiväkävelyllä rantapuistossa ja limpparilla rannassa olevalla terassilla. Taidan suunnata sinne kesällä kunhan masuasukki on turvallisesti ulkona. Yksi siideri kesäisellä ilta-auringolla kiitos!

Ostettiin noin kuukausi sitten kaasugrilli takapihalle. Siinä tulee kyllä niin nopeasti ja kätevästi monenlaista ruokaa. Kunhan ilmat kunnolla lämpenee, niin voi kattaa ruoan ulos ja kutsua ystäviä kylään. Uudet terassikalusteet tosin vielä odottavat kaupassa noutajaa, mutta käydään ne ostamassa lähiaikoina.

Ajatukset lensi kesään, aurinkoon ja grillailuun. Tähän on hyvä lopettaa.

Kirpputorilöytöjä

Pakko jakaa vielä mahtavia kirpputorilöytöjä.

Oon siis hamstrannut tulevalle poikavauvalle vaatteita valmiiksi pikku hiljaa. En ole vauvan-/lastenvaatteissa merkkiuskollinen, mutta vaatteiden täytyy olla siistejä ja ehjiä. Esikoiselle ostettiin lähes kaikki vaatteet uusina, koska ei saatu käytettynä eikä lähialueella ollut silloin kirpputoria, josta olisi voinut tehdä hyviä löytöjä. Nyt olen ostanut tulevalle pojalle vain muutaman vaatteen uutena, muuten kaikki on käytettyjä. Yksittäisistä sisävaatteista (bodyt, paidat, housut jne.) olen maksimissaan maksanut 2€/kpl, pääosin olen kaiken ostanut 0,50-1,00€ kappalehintaan. Kun on aikaa tehdä hyviä löytöjä, ei tarvitse maksaa vaatteista niin paljon.

Joskus toki joutuu pettymään ostamansa vaatteen kuntoon. Muutamalta myyjältä olen ostanut paljon vaatteita kerralla enkä aina ole tarkistanut tarpeeksi tarkkaan jokaista vaatekappaletta. Sitten oon kotona saanut huomata, että tuli ostettua rikkinäinen tai tahrainen vaate, josta ei saa enää käyttökelpoista. Saan kai syyttää itseäni, kun en ole tarkistanut jokaista ostosta kunnolla. Mutta pääasiassa ostamani vauvanvaatteet ovat olleet huippukuntoisia, koska niitä ei ehditä pitää niin kauaa yhdellä lapsella.

Vauvanvaatteiden osto on kivaa! Erityisesti, kun saa ostella tällä kertaa vaatteita pojalle. Aina kun näen pikkuisen kauluspaidan, kravatin tai söpöt pienet farkut, en voi olla ostamatta niitä. Hauskaa, kun lastenhuoneen vaatekaapista löytyy niin prinsessahepeneitä kuin pienen pojan kauluspaitoja. Lastenhuoneen värit sopivat niin tytölle kuin pojallekin. Väreinä on vihreää, vaaleanpunaista ja sinistä. Vaikka eihän vauva vielä sinne muutakaan vaan meidän makuuhuoneeseen.

Huomista lastenvaate ja -tarvikekirpputoria varten oon tehnyt ihan ostoslistan. Tytölle pitäisi löytää ainakin kumpparit ja ulkovaatteita. Toivottavasti löytyisi oikean kokoisia, ja hintaisia.

Tässä vielä kuva uusimmista kirppislöydöistä.

Aurinko herätti talviunilta

Pitkästä aikaa täällä.

Talvi meni väsymystä pois nukkuessa. Vihdoin aurinko on alkanut paistamaan, kukat kukkimaan ja eilen oli jopa +17 astetta lämmintä. Kesä tule jo!

Harvoin olen odottanut kesää näin paljon kuin nyt. Mutta tämän toisen raskauden myötä todella tuntuu, että nukuin talviunta koko talven ja heräsin, kun kevät tuli ja lumet suli. Toki nukun vielä päikkärit silloin, kun tyttökin nukkuu, mutta muuten mieli on pirteämpi.

Toiset ne aloittaa kutomisen ja virkkaamisen syksyllä ennen talven tuloa, minä aloitin keväällä kun aurinko alkoi paistaa. Olen virkannut kaksi lasten pipoa ja tällä hetkellä olen virkkaamassa tytölle lakkia ja  kutomassa pojalle peittoa. Saa nähdä mikä niiden lopputulos on. Lisäksi ostettiin vihdoin ja viimein tähän talouteen ompelukone, suoraan 70-luvulta. Tai 80-luvulta, en itseasiassa tiedä milloin noita koneita on valmistettu. Mutta siis sellainen ompelukone, jolla minä oon ommellu kouluaikoina ja ne koneet oli jo silloin vanhoja. Mutta toimivia. Sain sille vuoden takuunkin. Ja jos haluan vuoden sisällä vaihtaa toiseen koneeseen, saan hyvityksenä tästä koneesta saman mitä itse siitä maksoin. Ompelemaan tosin en oo vielä päässyt, kun pitäisi ensin käydä ostamassa paljon kankaita joista aloittaa.

Laskettuun aikaan on vielä (enää) 6 viikkoa, miten asian sitten haluaa ajatella. Vatsa on pieni verrattuna aiempaan raskauteen ja ylipäänsä siihen miten iso sen pitäisi olla näillä viikoilla. Mutta eipä se ole oloa kyllä helpottanut. Käveleminen on vaikeaa, pyöräilykään ei meinaa sujua ja yöllä kyljen kääntäminenkin aiheuttaa kipuja. Oletin vielä pari kuukautta sitten, että kyllä nämä kivut tästä helpottaa kunhan viikkoja tulee lisää. Nyt on ollut pakko asennoitua siihen, että kivut loppuu vasta sitten, kun vauva on syntynyt eli kuudesta kahdeksaan viikkoa vielä pitäisi jaksaa. Onneksi ne kivut unohtuu sitten, kun saa vauvan syliin!

Aiemmin mainitsemani kirpputori-innostus on vienyt mut mukanaan. Kaikki "ylimääräinen" aika menee netissä toimivan kirppiksen ylläpitotehtävissä ja olenpas ollut järjestämässä lastenvaate ja -tarvikekirpputoria tänne asuinpaikkakunnallenikin. Kirpputori on huomenna ja kaiken pitäisi olla nyt suurin piirtein järjestettynä ja mietittynä. Lisäksi olen haalinut paljon vaatteita tulevalle vauvalle, koska en halua pukea poikaa isosiskonsa vanhoihin vaaleanpunaisiin vaatteisiin. Mieheni edelleen toivoo(?), että vauva sittenkin olisi tyttö ja odottaa pääsevänsä sanomaan syntymän jälkeen, et "mähän sanoin, että se on tyttö". Totesin hänelle, et mä otan synnärille pojan vaatteet mukaan ja niissä sitten kotiudutaan, oli sukupuoli kumpi tahansa. Poikaa siis meille on lupailtu ultrassa, mutta eihän se lupaus koskaan 100% varma ole.

Jospa tuo aurinkoinen sää nyt herättäisi tän mun bloginkin eloon. Jäämme odottamaan uutta inspiraatiota kirjoittamiseen.

-Selina