Korvapuusteja. Niin siis niistä piti tulla korvapuusteja. Ajattelin, et kyseessä on yksi helpoimmista leivottavista jolla aloittaa tämä pullan tuoksuisen äidin kokeilu. Olin väärässä. Tai siis ohje oli väärässä, tietysti. Siinä ei sanottu riittävän selkeästi, että korvapuusteista tulee jättiläiskokoisia eikä siinä varoitettu, että puustit kaatuu uunissa. Ensimmäinen pellillinen olikin sitten yhtä isoa pullaa, kun korvapuustit kaatui ja turposi jättiläiskokoisiksi. Päätin suosiolla kaataa loppujen pellillisten puustit ja tehdä niistä kierrepullia. Hyviä niistä tuli, mut ulkonäkö ei ehkä ollu sitä mitä odotin. Vielä kun tällainen suorittajatyyppi olen. Leipomisen kruunasi, kun mies tuli töistä kotiin ja sanoi, että korvapuustit pitää leikata vinoon eikä suoraan. Masentavaa olla ei pullan tuoksuinen äiti.
Lauantaina olisi juhlat ja olin suunnitellut leipovani sinne kakun. Apua, mitäköhän siitä tulee?! Täytyy varata pakastimeen jäätelöä siltä varalta että kakku epäonnistuu. Tai ei kai se mikään varotoimenpide oo, tarjotaan lauantaina vieraille sitten sitä jäätelöä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti