Pitkästä aikaa täällä.
Talvi meni väsymystä pois nukkuessa. Vihdoin aurinko on alkanut paistamaan, kukat kukkimaan ja eilen oli jopa +17 astetta lämmintä. Kesä tule jo!
Harvoin olen odottanut kesää näin paljon kuin nyt. Mutta tämän toisen raskauden myötä todella tuntuu, että nukuin talviunta koko talven ja heräsin, kun kevät tuli ja lumet suli. Toki nukun vielä päikkärit silloin, kun tyttökin nukkuu, mutta muuten mieli on pirteämpi.
Toiset ne aloittaa kutomisen ja virkkaamisen syksyllä ennen talven tuloa, minä aloitin keväällä kun aurinko alkoi paistaa. Olen virkannut kaksi lasten pipoa ja tällä hetkellä olen virkkaamassa tytölle lakkia ja kutomassa pojalle peittoa. Saa nähdä mikä niiden lopputulos on. Lisäksi ostettiin vihdoin ja viimein tähän talouteen ompelukone, suoraan 70-luvulta. Tai 80-luvulta, en itseasiassa tiedä milloin noita koneita on valmistettu. Mutta siis sellainen ompelukone, jolla minä oon ommellu kouluaikoina ja ne koneet oli jo silloin vanhoja. Mutta toimivia. Sain sille vuoden takuunkin. Ja jos haluan vuoden sisällä vaihtaa toiseen koneeseen, saan hyvityksenä tästä koneesta saman mitä itse siitä maksoin. Ompelemaan tosin en oo vielä päässyt, kun pitäisi ensin käydä ostamassa paljon kankaita joista aloittaa.
Laskettuun aikaan on vielä (enää) 6 viikkoa, miten asian sitten haluaa ajatella. Vatsa on pieni verrattuna aiempaan raskauteen ja ylipäänsä siihen miten iso sen pitäisi olla näillä viikoilla. Mutta eipä se ole oloa kyllä helpottanut. Käveleminen on vaikeaa, pyöräilykään ei meinaa sujua ja yöllä kyljen kääntäminenkin aiheuttaa kipuja. Oletin vielä pari kuukautta sitten, että kyllä nämä kivut tästä helpottaa kunhan viikkoja tulee lisää. Nyt on ollut pakko asennoitua siihen, että kivut loppuu vasta sitten, kun vauva on syntynyt eli kuudesta kahdeksaan viikkoa vielä pitäisi jaksaa. Onneksi ne kivut unohtuu sitten, kun saa vauvan syliin!
Aiemmin mainitsemani kirpputori-innostus on vienyt mut mukanaan. Kaikki "ylimääräinen" aika menee netissä toimivan kirppiksen ylläpitotehtävissä ja olenpas ollut järjestämässä lastenvaate ja -tarvikekirpputoria tänne asuinpaikkakunnallenikin. Kirpputori on huomenna ja kaiken pitäisi olla nyt suurin piirtein järjestettynä ja mietittynä. Lisäksi olen haalinut paljon vaatteita tulevalle vauvalle, koska en halua pukea poikaa isosiskonsa vanhoihin vaaleanpunaisiin vaatteisiin. Mieheni edelleen toivoo(?), että vauva sittenkin olisi tyttö ja odottaa pääsevänsä sanomaan syntymän jälkeen, et "mähän sanoin, että se on tyttö". Totesin hänelle, et mä otan synnärille pojan vaatteet mukaan ja niissä sitten kotiudutaan, oli sukupuoli kumpi tahansa. Poikaa siis meille on lupailtu ultrassa, mutta eihän se lupaus koskaan 100% varma ole.
Jospa tuo aurinkoinen sää nyt herättäisi tän mun bloginkin eloon. Jäämme odottamaan uutta inspiraatiota kirjoittamiseen.
-Selina
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti