Pieni mies kasvaa ja kakkii
Vauva on jo yli 1 kuukauden ikäinen. Mihin tämä aika oikein menee? Nyt on pitänyt laittaa jo pienimmät vaatteet pois, kun vauva on kasvanut niistä ulos. Pientä vauvaahan meille ennustettiin, mut syntyessä poika oli suht keskikokoinen ja nyt hän on kasvanut ensimmäisen kuukauden aikana pituutta jo 5,5 cm. Painoakin on tullut tosi hyvin. Näillä näkymin pikku mies ei siis tule pysymään pienenä kovin kauaa aikaa.
Yöt on alkanut sujumaan jo paremmin. Kahdeksan aikaan illalla laitan vauvalle yöpuvun ja sitten nukuttelen sitä (yleensä) ysiin saakka, joskus kymmeneen. Yöllä poika syö 2-3 kertaa. Eilen illalla päätin kokeilla vauvalle unipussia, kun hän sätkii niin kovasti unissaan ja heräilee siihen. Tulikin sitten uusi nukkumisennätys, kun vauva nukkui 5 tuntia putkeen, yhdeksästä kahteen. Parhainta tässä oli se, että vauva nukkui rauhallisesti eikä ähkinyt ja röhkinyt nukkuessaan niin kuin yleensä. Nukutan siis jatkossakin vauvan unipussissa.
Vauva-arjen kohokohtia on ehdottomasti hetki, kun aamulla heräät tokkurassa ja huomaat, että vauva on kakkinut vaipan ja yöpuvun täyteen kakkaa. Kun kävelet kakan tuoksuisen vauvan kanssa kylpyhuoneeseen (ja yrität olla itse sotkeentumatta kakkaan), kohtaat kylpyhuoneessa esteradan: kaikki esikoisen kylpylelut pitkin poikin lattiaa. Jos jotenkin selviydyt esteradasta, olet huomaamatta sotkeentunut vauvan kakkaan ja sitä on sitten ihan joka paikassa. Kun saat pestyä itsesi ja vauvan, huomaat ettei kylpyhuoneessa olekaan sinun ja/tai vauvan pyyhettä. Ah parhautta, näin aamun kuuluukin alkaa. Parhaimman aamun kruunaa, kun huomaat keittiössä, että kahvi on loppu. Soitat miehelle töihin ja kysyt onko meiltä tosiaan kahvi loppu. Hän osaa kertoa, että meiltä löytyy toista (pahaa) kahvia kaapista. Saat keitettyä itsellesi (pahaa) kahvia, juot kupillisen ja toteat ettet pysty juomaan enempää. Mieli on edelleen maassa ja sinun tekee edelleen mieli hyvää kahvia. Loppu päivä onkin sitten pilalla.
Onneksi vauva-arkeen kuuluu hyviäkin hetkiä. Kun vauva hymyilee sinulle ja seurustelee hetken, tuntuu että se pieni hetki korvaa kaiken väsymyksen. Kun näet, että vauva kehittyy ja huomaa uusia asioita. Yhtenä päivänä vauva tutustui omiin hiuksiinsa. Valitettavasti hiuksiin tutustuminen ei mennyt vauvan mielestä parhaalla mahdollisella tavalla, kun hän tukisti itseä hiuksista ja se kävi kipeää. Kun vihdoin sain hänen käden irti hiuksista sitä piti kokeilla uudestaan ja se kävi edelleen tosi kipeetä. Kumma juttu. Näinhän ihminen oppii muutenkin elämässä. Jos oppii.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti