Flunssa ja sadekelit

Syksy tuli

Syksy tuli ja sen mukana tietenkin mikäs muukaan kuin flunssa esikoiselle. Sitten se tarttui myös vauvaan ja ollaan oltu kohta kaksi viikkoa sisällä. Sadekeleille flunssapotilaalle pitää kuitenkin jotain tekemistä sisällä keksiä, joten olen askarrellut lapselle muistipelin, tehnyt helmistä käsikorun, on piirretty, tanssittu, katsottu lasten dvd:tä, luettu kirjaa ja opettelin myös uusien ohjelmien käyttöä tietokoneella. Tässä siitä todiste.

Tämä harvinaisen hyvin onnistunut otos taisi olla ensimmäisiä kuvia, lopuissa kuvissa näkyy pelkästään silmät, päälaki tai kuva on sumea, koska lapsi ei pystynyt olemaan paikoillaan kahta sekuntia.

Vauva pysyi hieman paremmin paikoillaan.

Onneksi netistä löytyy monia askarteluohjeita, koska mulla on sellainen tunne, että tästä syksystä tulee pitkä. En tiedä miten pää tulee kestämään, kun nyt jo oon ihan hajoamispisteessä. Vauva valvottaa tukkoisuudellaan öisin, esikoinen vaatii aktiviteetteja päivisin. Univelkaa on.

Juhlan huumaa

Vielä hetken hehkeä parikymppinen

Lauantaina sain istua valmiiseen aamupalapöytään kynttilän valossa Paljon onnea -laulun saattelemana. Kyllä lämmitti mieltä ja sydäntä. Lisäksi perheeni oli muistanut minua Vuoden mutsi -kirjalla ja ihanan lumoavilla korvakoruilla. Kyllä nyt kelpaa hehkeänä uudet korvakorut korvissa istua sohvalle lukemaan Vuoden mutsi -kirjaa lasten päikkäriaikaan.

Päivällä oli sitten synttärikakkukahvit /-skumpat ystäville ja sukulaisille. Kovin suurta yleisömenestystä eivät nämä juhlat saaneet, mutta eipähän loppunut kodista happi kesken, kun koolla oli vain pienempi porukka.

Ihan ässä mutsi

Vuoden mutsi -kirja on jo yli puolen välin. Ei sen lukemista tosin suurena lukusuorituksena voi pitää, kun tekstiä on keskimäärin vain joka toisella sivulla. Kirjassa on ollut ihan hauskoja juttuja, mutta odotin kirjalta ehkä enemmän. Kirja muistuttaa hieman olemukseltaan Vauvan käsikirjaa, joka tosin perustuu enemmän faktoihin ja suosituksiin. Voin kirjoittaa kirjasta oman arvioni kunhan saan sen luettua loppuun.

Lapsen kasvatuksen periaatteita

Jokaisella äidillä ja isällä on varmasti ollut mielessä tiettyjä periaatteita ennen esikoisen syntymää kuinka lasta kasvatetaan, mitä lapsi saa tehdä ja kuinka itse käyttäytyy lasta kohtaan. On helppoa arvostella muiden tapaa kasvattaa lapsiaan ennenkuin itse on siinä tilanteessa, että on pakko todeta ettei lapsen kasvatus olekaan niin helppoa kun on kuvitellut. Tuttu tilanne varmasti monille.

Kaikki menee hyvin siihen saakka, kun lapselle tulee ensimmäinen uhma. Kun siitä on jotenkuten selvitty, tulee uusi, ensimmäistä paljon pahempi uhmaikä. Ja tämä oravanpyörä kai jatkuu sitten aikuisiän kynnykselle asti.

Kun lapsi katsoo sinua silmiin ja huutaa naama punaisena (ja mahdollisesti myös hakkaa joko sinua tai jotain tavaraa/huonekalua jota ei saa hakata), tekisi mieli käyttäytyä kuin lapsi. Huutaa takaisin naama punaisena ja rikkoa vaikka pari tavaraa ohimennen. Tämä tuntuu erityisen rankalta, kun kyseessä on lapsi joka ei osaa puhua vielä. Hän ei osaa kertoa miksi häntä harmittaa. Tosin uskon, että vaikka lapsi osaisikin puhua, ei hän osaisi sanoa mikä ottaa aivoon. Kun lapselle ärähtää kovemmalla äänellä, että nyt riittää, hän tulee luokseni ja halaa minua. Anteeksipyynnöksi.

Ennen esikoisen syntymää olin sitä mieltä, että

- lapsi ei tarvitse sokeria ennen 3 vuoden ikää.
No olen toki edelleen samaa mieltä, lapsi ei TARVITSE sokeria, mutta on hän sitä syönyt. Tosin karkkia hänelle ei ole annettu eikä hän tykkää jätskistä eikä suklaasta, joita on saanut maistaa.

- lapsi ei saa syödä olohuoneessa.
Tästä on lipsuttu väsyneenä joitain kertoja. Joskus lapsi käy varkain keittiön kaapista hakemassa näkkileivän tai voileipäkeksin ja mutustelee sen olohuoneessa.

- lapseni ei huuda ja kiukuttele ruokakaupassa.
Heh heh! Kaikkea sitä ihminen oppii lapsen myötä. Kaikki lapset kiukuttelee ruokakaupassa joskus.

Tässä nyt muutamia. Joistain periaatteista yritän edelleen pitää kiinni kynsin ja hampain. Kuten säännölliset ruoka-ajat (5 kertaa päivässä), aamu- ja iltapalaksi puuroa ja/tai leipää, päiväunille puolilta päivin ja yöunille 20-21 välillä. Muuten olen kyllä lipsunut monissakin asioissa (antanut keksiä, pullaa, mehua, ketsuppia joita en alunperin ajatellut vielä antaa). Hyvänä tekosyynä herkkujen antamiseen olen pitänyt sitä, kun olen ollut niin onnellinen koska lapsi alkoi syömään muutama kuukausi sitten. Jos syö kunnolla ruokaa, voi syödä satunnaisesti myös herkkuja. Esikoisen suursuosikki on papaijat (kuivatut hedelmät). Niitä hän voisi syödä koko ajan, mutta niitä on rajoitettu 1-2 krt päivässä, pieninä annoksina.

Tänä aamuna taas mietin, mitä järkeä on pitää kynsin ja hampain kiinni periaatteesta, et lapsi syö aamu- ja iltapalaksi puuroa vaikka sitä ei nykyään enää mene alas kuin ehkä kaksi lusikallista. Sen sijaan tyttö söi paljon mielummin tänä aamuna omenaa ja puuro meni roskiin. Epätoivoisena toivon, että puuro vielä maistuisi joku aamu.

Pullan tuoksuinen äiti

Nyt se sitten tapahtui! Joku kuume tuli, kun aloin leipomaan korvapuusteja. Siis minä! Mä en oo koskaan leiponu korvapuusteja. Oon joskus leiponu pullaa (ehkä pari kertaa), mut siitäkin on jo iäisyys. Tarkoittaako tää, et mulle on iskeny kolmenkympin kriisi? Ja vasta päätin lopettaa tän äitinä suorittamisen ja ottaa rennommin.

Korvapuusteja. Niin siis niistä piti tulla korvapuusteja. Ajattelin, et kyseessä on yksi helpoimmista leivottavista jolla aloittaa tämä pullan tuoksuisen äidin kokeilu. Olin väärässä. Tai siis ohje oli väärässä, tietysti. Siinä ei sanottu riittävän selkeästi, että korvapuusteista tulee jättiläiskokoisia eikä siinä varoitettu, että puustit kaatuu uunissa. Ensimmäinen pellillinen olikin sitten yhtä isoa pullaa, kun korvapuustit kaatui ja turposi jättiläiskokoisiksi. Päätin suosiolla kaataa loppujen pellillisten puustit ja tehdä niistä kierrepullia. Hyviä niistä tuli, mut ulkonäkö ei ehkä ollu sitä mitä odotin. Vielä kun tällainen suorittajatyyppi olen. Leipomisen kruunasi, kun mies tuli töistä kotiin ja sanoi, että korvapuustit pitää leikata vinoon eikä suoraan. Masentavaa olla ei pullan tuoksuinen äiti.

Lauantaina olisi juhlat ja olin suunnitellut leipovani sinne kakun. Apua, mitäköhän siitä tulee?! Täytyy varata pakastimeen jäätelöä siltä varalta että kakku epäonnistuu. Tai ei kai se mikään varotoimenpide oo, tarjotaan lauantaina vieraille sitten sitä jäätelöä.