keskiviikko 30. toukokuuta 2012

Voihan vauva!

Neuvolassa käyty eikä käynti ollut ihan niin mieluinen kuin odotin.

Verenpaine oli hieman koholla. Saan neuvolasta lainaan verenpainemittarin viikonlopuksi ja saan mittailla kotona paineita. Jos alapaine nousee 90, niin pitää lähteä synnärille.

Sitten mitattiin vatsan sf-mitta, edelleen alakäyrillä mennään. Siitä en kuitenkaan ole enää huolissani, kun vauva on kuitenkin kasvanut.

Seuraavaksi oli luvassa vauvan sydänäänten kuuntelu ja niitä kuunneltiin pitkään. Terveydenhoitaja tenttasi milloin olen viimeksi syönyt ja mitä. Sydänääniä kuunneltiin selinmakuulla ja kylkimakuulla. Vauvan leposyke oli vain 110! Lopulta terveydenhoitaja kävi kysymässä kätilökollegalta neuvoa ja mietti siinä pitääkö mut lähettää synnärille tarkastukseen vai ei. Lopulta hän päätyi siihen, että mun pitää tulla heti aamusta uudelleen neuvolaan. Kuunnellaan sydänääniä uudelleen kunnollisen aamupalan jälkeen. Saa nähdä pitääkö huomenna lähteä käymään myös synnärillä tarkastuksessa.

Rauhallinenhan tämä vauva on koko ajan ollut. Leposyke aiemmin on ollut 130-140 väliltä. Sain ohjeet vauvan liikkeiden seurantaan ja joudun pitämään nyt kirjaa liikkeistä. Just kun olin saanut mieleni rauhoitettua vauvan pienen koon ja vatsan sf-mitan suhteen, niin nyt alkoi uudet huolehtimisen aiheet. Mietittiin miehen kanssa, että ennustaako tämä kaikki huoli vauvasta sitä, että hänestä saa olla huolissaan koko loppu elämän? Toivottavasti ei.

Voi kunpa tämä vauva jo syntyisi! Ei tarvitsisi olla huolissaan onko vauvalla vatsassa kaikki hyvin. Eikä tarvitsisi miettiä mahdollista raskausmyrkytystä. Neuvolassa pystyin olemaan yllättävänkin rauhallinen kaikesta tästä, mutta saman tien kun pääsin pihalle ja soitin miehelle, niin kyyneleet tulivat silmiin. On tosi raskasta olla koko ajan huolissaan vauvasta, kun ei voi itse auttaa tai tehdä asialle mitään. Lisäksi kun oma vointi ei ole paras mahdollinen ja pitäisi esikoisestakin pystyä huolehtimaan.

Huomenna ollaan ehkä hieman viisaampia. Ehkä olisi hyvä asia, jos neuvola lähettäisi käymään synnärillä tarkastuksessa. Ei tarvitsisi arpoa onko vauvalla kaikki hyvin vai ei.

Laskettu aika lähenee

Laskettu aika on jo ensi viikolla! Jee! Onhan sitä jo odoteltukin.

Joka aamu herään pettyneenä, edelleen kotona eikä tietoakaan supistuksista. Pari päivää oon ollut tosi väsynyt. En saa öisin nukuttua kunnolla, kun mikään asento ei oo hyvä ja vähän väliä pitää ravata vessassa. Sitten aamuisin tuntuu etten meinaa pysyä hereillä, kun pitäisi esikoista viihdyttää. Väsymys tuntuu aika samalta kuin alkuraskaudessa, kun en meinannut hereillä pysyä päivisin. Päikkäriaika on päivän paras hetki. Sitä odotellessa.

Tänään on iltapäivällä neuvolakäynti. Kiva saada tietää onko vatsan sf-mitta kasvanut. Toisaalta hirvittää mennä vaa'alle, kun on tullut herkuteltua aika paljon enkä oo näiden liitoskipujen takia pystynyt liikkumaan. Tänä aamuna myös sormen päitä kipristeli ja kädet puutu. Turvotusta luvassa?! Toivottavasti verenpaineet ei oo lähtenyt nousuun. En haluaisi kokea raskausmyrkytystä.

Saa nähdä milloin tämä vauva haluaa syntyä. Toivoisin niin, että saisin vauvan jo syliin ja pääsisin eroon näistä liitoskivuista. Olisi myös kiva päästä kävelylenkille piiitkästä aikaa. No kolme viikkoa maksimissaan pitää vielä odottaa, toivon mukaan aika kuluisi tosi nopeaa.

Päätin etten saa enää ostaa vauvan vaatteita ennenkuin tämä vauva on syntynyt. Oon taas parin viikon sisällä ostellut aika paljon vaatteita. Mieheni on edelleen sitä mieltä, että meille syntyykin tyttö. Siinä tapauksessa vauvasta tulee sitten poikamainen tyttö, koska tämä äiti on ostellut vain sinisiä ja vihreitä vaatteita. No on siellä onneksi joitain perus valkoisiakin, jotka sopivat tytölle ja pojalle. Hassua ajatella, että pian meillä on kaksi lasta (toisin sanoen kaksi vauvaa kun tuo esikoinenkin käyttäytyy vielä välillä kuin pikku vauva). Pian saan pienen tuhisijan syliini.

Viime aikoina olen miettinyt imetystä aika paljon. Esikoisen imetys ei oikein onnistunut ja imetinkin häntä vain 3,5kk. Nyt olen ajatellut, että yrittäisin enemmän tämän toisen kohdalla. Olenkin pyrkinyt satsaamaan perusasioihin eli imetysvaatteisiin enemmän. Kävin ostamassa lisää imetysliivejä, osan vähän parempia että olisivat paremman tuntuiset päällä. Lisäksi tilasin nettikaupasta muutamia imetyspaitoja. Eilen etsin nettikaupoista imetystoppeja, jotka vaikuttavat aika käteviltä. Niiden alla ei tarvitse olla erillisiä liivejä vaan topissa on olkaimissa klipsit ja rintojen kohdalla imetysluukut. Päädyin ostamaan niitä ensin käytettynä mikäli eivät olekaan niin hyviä / sopivia mulle. Imetystopit maksavat uutena melko paljon ja kokotaulukon mukaan en kuulu mihinkään kokoon. Nyt olen sitten arvuutellut parin koon väliltä ja päätin ostaa kahta eri kokoa käytettynä, saan ne samaan hintaan kuin yhden uuden nettikaupasta. Haluaisin myös imetysmekon/-mekkoja, mutta ne vasta kalliita ovatkin (ovh 100 euron luokkaa). Meillä olisi häihin ja synttäreille meno alle kuukauden sisällä synnytyksestä ja ristiäiset n.1,5kk päästä vauvan syntymästä, riippuen nyt milloin tämä vauva päättää syntyä. Ja kun on kyse kesästä, olisi kiva pukeutua mekkoon.

Ristiäisistä puheenollen, ollaan siis jo päätetty ristiäispäivä valmiiksi vauvalle. Heinä-elokuu kun on perinteisesti suosituin lomakausi, päätettiin päivä hyvissä ajoin ja varattiin kodin läheltä uusi kappeli tilaisuutta varten. Ihan mukava ettei tarvi kotona siivota niin viimeisen päälle ristiäisiä varten ja kappeli on kuitenkin niin lähellä, että sinne voi kantaa kakut ja muut syötävät vaikka kävellen. Vauvan tulee kastamaan kirkkoherra. Jos vanhempani pääsevät tulemaan meille hyvissä ajoin auttamaan (asuvat toisella puolella Suomea), teemme kaiken tarjottavan itse. Tarkoitus olisi tehdä ainakin kaksi voileipäkakkua, yksi makea kakku ja mahdollisesti salaattia ja/tai suolainen piirakka. Katsotaan mikä on oma vointi sitten siinä vaiheessa.

Vihdoin, päikkäriaika lähenee (esikoisen kiukuttelusta päätellen). Seuraavaksi lounaalle ja sitten koittaa päivän paras hetki: nukkumaan!

maanantai 21. toukokuuta 2012

Vauva

Vauva kasvaa ja voi hyvin! Kävin vajaa viikko sitten ultrassa ja pienokainen painoi jo 2,6 kg. Painoarvio laskettuna aikana on n. 3,4 kg (tai ylipäänsä 3,0-3,5 kg väliltä). Pääasia on, että paino kipuaisi yli kolmen kilon, siis minulle. Lääkärin mukaan 2,5 kg painava vauvakin on normaali kokoinen. Käyrällä hän on edelleen alakäyrän ja keskikäyrän välimaastossa. Kohdunkaula oli hieman lyhentynyt, joten saa nähdä malttaako vauva odottaa laskettuun aikaan. Viime yönä näin unta, että vauva syntyi kesäkuun alussa. Tervetuloa vaan tänne ulkomaailmaan, helpottaisi äidin oloa todella paljon!

Viimeisetkin hankinnat vauvan tuloa ajatellen on nyt tehty, joten kyllä hän voisi jo tulla. On 50cm vaatteita, harsoja, tuttipullo, pari tuttia, rintakumeja, imetysliivejä, yösiteitä, vaippoja (näissä tosin olin melkoisen rohkea ja ostin suoraan koon 2 vaippoja). Mieheni siirsi eilen pinnasängyn pohjan keskitasolle ja sänky on nyt meidän sängyssä kiinni. Pedinkin petasin eilen jo valmiiksi vauvalle. Mut eipä nämä valmistelut taida tuoda vauvaa yhtään aikaisemmin tähän maailmaan. Joka aamu herään pettyneenä ettei tänäkään yönä tullut lähtöä synnärille. Jostain syystä kuvittelen, että lähtö tapahtuu yöllä.

Kävin viime viikolla myös fysioterapeutilla liitoskipujen takia ja sain sieltä lainaan tukivyön, joka laitetaan lantion luiden päälle niin, että vyö painaisi luita hieman kasaan (vyö tulee siis pepun korkeudelle, ei masun päälle). Toistaiseksi apu on ehkä ollut enemmän henkinen entä fyysinen. Haluaisin, että tästä olisi apua, mutta ei vyö fyysisiä kipuja ole kyllä vähentänyt. Kyllähän nämä kivut jossain määrin jo kuuluvat tähän vaiheeseen raskautta (rv 37+3), mutta eläminen ja liikkuminen on todella vaikeaa, kun on koko ajan kipuja.

Tule vauva pienoinen, tule jo!


maanantai 14. toukokuuta 2012

Singerit tulivat kotiin

Siinä ne nyt on!
Kaksi aivan upeaa (ja toimivaa) Singeriä. Ilta on mennyt näitä ihastellessa.


Vasemmanpuoleinen on vuodelta 1937 ja oikeanpuoleinen vuodelta 1956.

Kodin sisustamista ja kotiäitiyttä

Ollaan pitkään puhuttu mieheni kanssa ompelukoneen ostamisesta. Vanha Singerin vaalea ompelukone löysi vihdoin meille pari kuukautta sitten. Kone on samanlainen, jolla olen peruskoulussa käsityön tunnilla ommellut yhtä jos toista. Vieläkin olen niin onnellinen mahtavasta löydöstä. Sitten pitikin alkaa miettimään missä ompelukonetta säilytetään ja missä minä voisin ommella.

Olen kauan haaveillut vanhasta Singerin ompelupöydästä, mutta en ole raaskinut sellaista ostaa, kun niistä pyydetään nykyään aika paljon. Nähtävästi joskus kuitenkin käy hyvä tuuri ja voi tehdä yllättäviä löytöjä. Mieheni löysi myynti-ilmoituksen vanhasta Singerin pöydästä (jossa kone sisällä). Hän soitti myyjälle ja saikin KAKSI vanhaa Singerin pöytää samaan hintaan. Aivan mahtava juttu! Nyt meille on sitten tulossa tänään kaksi kappaletta näitä ompelupöytiä. Toinen tulee olohuoneeseen johon tulee siis minun ompelunurkkaus. Toisen pöydän voi laittaa vaikka työhuoneeseen tai makuuhuoneeseen.

Singerin pöydät sopivat hyvin sisustukseemme, joka sisältää vanhoja ruskeita perintöhuonekaluja. Mieheni on perinyt vanhat huonekalut äidiltään ja isovanhemmiltaan. Muutimme syksyllä nykyiseen kotiimme ja saimme melkein 20 m2 lisää tilaa. Tosin ei se siltä tunnu. Meidän kodista tulee löytyä tilat niin monenlaisille toiminnoille, että tila loppuu koko ajan kesken. Singerin pöytä on onneksi pieni eikä olohuoneen ompelunurkkauksen tarvitse olla iso. Ja pöydälle oli jo paikka valmiiksi mietittynä.

Seuraava kotimme tulee olla taas vähintään 20 m2 suurempi, mielellään paljon enemmänkin. Miehelle pitäisi saada kunnollinen treenipaikka (voisi olla kellarissa tai esim. lämpimässä ulkorakennuksessa), lapsille lisää leikkitilaa, selkeä kodinhoitotila/huone pyykkien kuivatukseen ja työhuone/kirjasto (joka olisi toiminnoiltaan pelkästään työ-/lukuhuone). Ehkä vielä joku päivä saamme kaikille omat harrastetilat.

torstai 10. toukokuuta 2012

Lisää kirpputorilöytöjä

Järjestämäni lastenvaate- ja tarvikekirpputori oli mielestäni onnistunut. Pariin kertaan ehdin itsekin kävellä kirpputorin läpi ja löysin muutamia kivoja juttuja. Olin tehnyt ostoslistan valmiiksi, kun tarkoitus oli etsiä ulkovaatteita ja kenkiä tytölle, mutta niin yllättävää kuin se onkin, löysin taas vaatteita ainoastaan tulevalle vauvalle.


Välikausipuku, kunto uutta vastaava, 6 euroa.


Yllättäen yksi kauluspaita tarttui mukaan. Ylimmät paidat muistaakseni 1 tai 2 euroa / kpl.
Benettonin collegepuku tuli kaupan päälliseksi, kun ostin Rukan siniset sadehousut ja -takin (5€).

Sf-mitta (vatsan päältä raskauden aikana otettava mittaus, jolla seurataan vatsan ja vauvan kasvua) ja ultran arvioiden mukaan vauva olisi laskettuna aikana vain 2,5-3,0 kiloinen. Nyt odottelen kutsua uuteen ultraan, jossa voidaan arvioida minkä kokoinen vauva on tällä hetkellä.

En ollut varautunut pieneen vauvaan vaatteiden osalta ja nyt pitäisi alkaa etsimään 50cm vaatteita. Harmi vain ettei 50cm vaatteet ole lähes koskaan tarjouksessa. Kävin pari päivää sitten ostamassa Lindexistä muutaman 50cm bodyn ja housut ja sain maksaa niistä lähes 40 euroa! Huh, niin kallista. On tässä onneksi vielä 4 viikkoa laskettuun aikaan niin ehtii vielä etsiskellä, jos pieniä vaatteita löytyisi halvemmalla.

torstai 3. toukokuuta 2012

Odotusta odotusta


Synnyit tähdenlennosta,

horsman nukasta hennosta,

taivaan sateenkaaresta,

isän ja äidin haaveesta.


40 viikkoa odotusta!

Vaikka tämän on jo kerran kokenut, se ei lohduta. Raskaana ollaan 40 viikkoa (+2 lisäviikkoa huonolla tuurilla). Ensimmäiset 20 viikkoa on paha olo ja väsyttää. Sen jälkeen hyvällä tuurilla olo on ihan ok, paitsi mulla näiden raskauksien aikana. Mulla raskausviikot 22-28 on kummallakin kerralla supistellut kipeästi ja liikkuminen on ollut hankalaa ja/tai mahdotonta. Ensimmäisessä raskaudessa olo helpottui rv 30 tienoilla ja loppu raskaus meni ihan hyvin. Toki kaikkia pieniä vaivoja oli koko ajan, mut pystyin liikkumaan ja jopa harrastamaan (!) liikuntaa.

Tämä toinen raskaus onkin sitten ollut erilainen. Ensimmäiset 20 viikkoa oli paha olo ja väsytti. Rv 20-32 supisteli. Viikosta 20 eteenpäin oon ollut myös muuten niin kipeä, että liikkuminen on ollut hankalaa ja välillä jopa mahdotonta. Kivut lieventyi hetkellisesti rv 30 kohdalla kunnes ne pahenivat. Nyt on rv 35 menossa eikä toivoakaan, että voisi lähteä kävelylle, harrastaa ylipäänsä mitään liikuntaa tai liikkua mihinkään. Istuessa ja maatessakin on kipeä olo. Neuvolasta luvattiin laittaa lähete fysioterapeutille, jos sieltä saisi jotain apuja / neuvoja tähän olotilaan. Rehellisesti sanottuna en usko, että tähän on mitään apua olemassa, mutta tällä hetkellä olen valmis kokeilemaan kaikkea. Kun on 15 viikkoa putkeen ollut kipeä joka päivä ei enää paljon naurata. Silti olen vakuuttunut, että vauvasta tulee ns. helppo tapaus ja kaikki menee hyvin kunhan hän kasvaa masussa tarpeeksi ennenkuin päättää tulla ulos.


Äidin pikkuisen kotikolo.


Kun on oikein pieni, 
voi lentää linnun untuvalla,
nukkua orvokinlehden alla,
kun on oikein pieni.

Kun on oikein pieni, 
voi keinua heinässä heiluvassa,
levätä kukassa tuoksuvassa,
kun on oikein pieni.

Kun on oikein pieni, 
voi istua lumihiutaleille,
liitä maailman tuulien teille,
kun on oikein pieni.

- Hannele Huovi-

Hyvä ruoka, parempi mieli

Hyvä ruoka, -mikä ihana tekosyy syödä!

Meillä syödään mielestäni hyvää kotiruokaa päivittäin. Arkena arkiruokaa, keittoja ja laatikoita, ja viikonloppuisin enemmän paisteja, pihvejä ja tuoretta kalaa. Kotiäitiyden ja tiukan budjetin myötä on pitänyt sen verran tiukentaa kukkaron nyörejä, että ruokakaupassa käydään kerran viikossa tekemässä viikon ostokset ja kerran viikossa täydennetään ruokavarastoja (maitoa ja tuoretuotteita). Näin jää monet heräteostokset kauppaan eikä tule ostettua liikaa ruokaa kaappiin, joka jäisi sitten syömättä. Mutta muuten ei pihistellä ruokakaupassa. Toki vertaillaan hintoja ja pyritään suunnittelemaan viikon ruoat sellaisista raaka-aineista, jotka mahdollisesti ovat tarjouksessa, mutta mikään ruoka tai tuote ei jää ostamatta kaupasta sen takia ettei rahaa olisi. Tämä tottumus taitaa tulla minun äidiltä. Hän on töissä ruokakaupassa eikä meillä koskaan ollut jääkaappi tyhjä. Kaikessa muussa voi tarpeen mukaan säästää, jos tarvetta on.

Pari päivää sitten vietettiin ensimmäistä vappua Järvenpäässä. Löydettiin yksi paikallinen ruokapaikka, jossa tarjoiltiin vappubrunssi, mutta hinta oli sen verran suolainen, että päädyttiin tekemään oma brunssi kotona. Kyllä kannatti! Brunssi on taivaallisen hyvää eikä maksanut 50€/hlö kuten paikallisessa ravintolassa. Brunssiin kuului fetasalaatin lisäksi valkosipulikatkarapuja, aurinkokuivattua tomaattia, oliiveja, chorizhoa, katkarapu-tuorejuusto-paprikaleipiä, sillileipiä, sieni-sipuli-paprikaleipiä ja melonia. Tänä vuonna ei kilistelty skumpalla vaan simalla ja vichyllä. Jospa ensi vuonna voisi avata sitten pullon kuohuvaakin. Brunssin jälkeen käytiin päiväkävelyllä rantapuistossa ja limpparilla rannassa olevalla terassilla. Taidan suunnata sinne kesällä kunhan masuasukki on turvallisesti ulkona. Yksi siideri kesäisellä ilta-auringolla kiitos!



Ostettiin noin kuukausi sitten kaasugrilli takapihalle. Siinä tulee kyllä niin nopeasti ja kätevästi monenlaista ruokaa. Kunhan ilmat kunnolla lämpenee, niin voi kattaa ruoan ulos ja kutsua ystäviä kylään. Uudet terassikalusteet tosin vielä odottavat kaupassa noutajaa, mutta käydään ne ostamassa lähiaikoina.

Ajatukset lensi kesään, aurinkoon ja grillailuun. Tähän on hyvä lopettaa.