1,5 vuoden kotonaolon jälkeen tuli tunne, että lapsenhoidon ohella voisi tehdä muutakin kuin kotitöitä. Siitä syntyi idea blogin kirjoittamiseen. Ja nyt mietin olenko todellakin ollut kotona jo puolitoista vuotta. Mihin tämä aika oikein menee?
Tähän alkuun voisin kertoa hieman itsestäni. Olen 29-vuotias nainen, naimisissa ihanan 34-vuotiaan miehen kanssa. Meidät vihittiin helmikuussa 2010. Kolmisen viikkoa ennen hääpäivää, raskaustesti näytti positiivista ja tyttäremme syntyi lokakuussa 2010. Olemme mieheni kanssa molemmat hieman malttamattomia, suhteemme ja elämämme etenee aika verkkaista tahtia. Olemme olleet yhdessä vajaa 3 vuotta. Tiesimme heti alusta alkaen, että etsiminen on päättynyt; tässä on se oikea juuri minulle. Eikä ole hetkeäkään tarvinnut katua.
Tämä syksy on ollut meille aika raskasta ja hektistä aikaa. Laitoimme kesällä Espoon kotimme myyntiin, ostettiin asunto Järvenpäästä, jota mieheni on remontoinut. Samaan aikaan mieheni vaihtoi työpaikkaa ja uuden alan opettelu on vaatinut paljon aikaa. Siihen sitten lapsenhoito, kodinhoito, tavaroiden pakkaaminen, purkaminen, uuden asunnon siivous ja vanhan asunnon siivous asuntonäyttöjä varten. Nyt olemme vihdoin uudessa kodissamme ja olemme ehtineet hieman lepäämäänkin. Remontti tosin on vielä vähän kesken eikä tavaratkaan ole löytäneet vielä paikkaansa. Mutta kaikki aikanaan.
Vanha asunto ei ole mennyt vieläkään kaupaksi, mutta toivottavasti uusi välittäjä saa jotain aikaan ja saisimme asunnosta kohtuullisen tarjouksen. Peukut pystyyn, että tarjous saadaan! Ollaan miehen kanssa jo tehty listaa mitä kaikkea saa ja pitää ostaa sitten kun asunto on myyty. Listan tärkein taitaa olla uusi uuni+liesi. Nämä on näitä kivoja ylläreitä, kun ostaa asunnon. Uuni kyllä toimii, mutta polttaa kaiken päältä ja jättää raa'aksi sisältä. Kylpyhuoneen varusteisiin kuulunut kuivausrumpu myös toimii, ainakin se pitää jotain ääntä, mutta ei se kyllä pyykkejä kuivaa. Taitavat molemmat joutaa sorttiasemalle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti