Milloin näihin aikaisiin aamuherätyksiin tottuu? Oon niin hidas heräämään, kun taas tytöllä on mahdottomasti virtaa heti aamusta. Tosin oon tällä hetkellä niin väsynyt ettei mikään unimäärä tee mua virkeäksi. Miksei kotiäitiydestä voi saada sairaslomaa? Voisin nukkua vaikka kellon ympäri.
Väsymykseen on siis syy. Toivottavasti. Huomen aamulla on ensimmäinen neuvola. Siellä nyt ei vielä mitään ihmeellistä selviä, mut jännittää se silti. Oireina on siis ollut väsymystä, kuvotusta, mielialan vaihteluita. Kaikkien ruokien hajut ällöttää. Helppo vakuuttaa lapselle, et "äiti lämmittää sulle nyt hyvää ruokaa nam nam", samaan aikaan kun itse yökkii ja yrittää olla oksentamatta. Onneksi mies hoitaa lapsen syöttämisen töiden jälkeen.
Väsymys on todella rankkaa, tuntuu kuin eläisi sumun keskellä koko ajan. Kotia pitäisi laittaa, en oo jaksanu. Jos saa itsestään irti sen verran, että lähtee tytön kanssa ulos, niin väsymys helpottaa hieman. Kävelystä tulee myös hyvä mieli. Mutta ensin pitäisi pukea vaatteet päälle ja päästä sinne ulos.
Uutinen oli siis kyllä meille mieluinen ja toivottu. Ajatus ei vain tunnu vielä konkretisoituneen tämän väsymyksen keskellä. Ehkä osaamme iloita asiasta sitten, kun olemme nähneet uuden tulokkaan monitorin kautta. Mietinkin pitäisikö käydä yksityisellä ultrassa, että olisi varmuus, että masussa elelee asukki. Asukille on jo nimi olemassa, kutsutaan sitä nyt täällä blogissa pikku J.:ksi.
Nyt pitää mennä laittamaan ruokaa itselle, pikku J:lle ja tytölle. Ja sitten nukkumaan, ihanaa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti