Neuvolassa selvisi, että verenpaineeni on todella alhainen. Ei ihme, että väsyttää ja tuntuu kuin eläisi "sumussa" koko ajan. Painoakaan ei ollut tullut lisää, oli itseasiassa vähemmän mitä aiemmin. Aiemmassa raskaudessa tuli +20kg, jospa tällä kertaa selviäisi vähemmällä. Paljon tuli muistettavia asioita neuvolakäynnillä ja pää pyörällä lähdin sieltä. Muistankohan soittaa joka paikkaan?! Maanantai aamuna labraan, 2,5 viikon päästä ultraan, ultran jälkeen pitää soittaa neuvolaan ja varata neuvolakäynti joulukuulle. Lääkärikäynti oli tässä välissä. Sitten ultran jälkeen (kun r-viikot on selvillä) täytyy myös varata labraan aika sokerirasitukseen ja verikokeeseen. Ja eri paikoissa pitää tietysti olla tietyt paperit mukana. Huh. Mut näiden jälkeen neuvolakäyntejä onkin onneksi vähemmän entä ensimmäistä odottaessa.
Tänään on onneksi perjantai ja viikonloppu alkoi. Voi viettää enemmän aikaa perheen kesken. Vaikka nukkuen, jos ei muuta keksi. Eiköhän me keksitä muutakin kivaa tekemistä, nukkumisen lisäksi.
perjantai 28. lokakuuta 2011
torstai 27. lokakuuta 2011
Aamuherätykset
Milloin näihin aikaisiin aamuherätyksiin tottuu? Oon niin hidas heräämään, kun taas tytöllä on mahdottomasti virtaa heti aamusta. Tosin oon tällä hetkellä niin väsynyt ettei mikään unimäärä tee mua virkeäksi. Miksei kotiäitiydestä voi saada sairaslomaa? Voisin nukkua vaikka kellon ympäri.
Väsymykseen on siis syy. Toivottavasti. Huomen aamulla on ensimmäinen neuvola. Siellä nyt ei vielä mitään ihmeellistä selviä, mut jännittää se silti. Oireina on siis ollut väsymystä, kuvotusta, mielialan vaihteluita. Kaikkien ruokien hajut ällöttää. Helppo vakuuttaa lapselle, et "äiti lämmittää sulle nyt hyvää ruokaa nam nam", samaan aikaan kun itse yökkii ja yrittää olla oksentamatta. Onneksi mies hoitaa lapsen syöttämisen töiden jälkeen.
Väsymys on todella rankkaa, tuntuu kuin eläisi sumun keskellä koko ajan. Kotia pitäisi laittaa, en oo jaksanu. Jos saa itsestään irti sen verran, että lähtee tytön kanssa ulos, niin väsymys helpottaa hieman. Kävelystä tulee myös hyvä mieli. Mutta ensin pitäisi pukea vaatteet päälle ja päästä sinne ulos.
Uutinen oli siis kyllä meille mieluinen ja toivottu. Ajatus ei vain tunnu vielä konkretisoituneen tämän väsymyksen keskellä. Ehkä osaamme iloita asiasta sitten, kun olemme nähneet uuden tulokkaan monitorin kautta. Mietinkin pitäisikö käydä yksityisellä ultrassa, että olisi varmuus, että masussa elelee asukki. Asukille on jo nimi olemassa, kutsutaan sitä nyt täällä blogissa pikku J.:ksi.
Nyt pitää mennä laittamaan ruokaa itselle, pikku J:lle ja tytölle. Ja sitten nukkumaan, ihanaa!
Väsymykseen on siis syy. Toivottavasti. Huomen aamulla on ensimmäinen neuvola. Siellä nyt ei vielä mitään ihmeellistä selviä, mut jännittää se silti. Oireina on siis ollut väsymystä, kuvotusta, mielialan vaihteluita. Kaikkien ruokien hajut ällöttää. Helppo vakuuttaa lapselle, et "äiti lämmittää sulle nyt hyvää ruokaa nam nam", samaan aikaan kun itse yökkii ja yrittää olla oksentamatta. Onneksi mies hoitaa lapsen syöttämisen töiden jälkeen.
Väsymys on todella rankkaa, tuntuu kuin eläisi sumun keskellä koko ajan. Kotia pitäisi laittaa, en oo jaksanu. Jos saa itsestään irti sen verran, että lähtee tytön kanssa ulos, niin väsymys helpottaa hieman. Kävelystä tulee myös hyvä mieli. Mutta ensin pitäisi pukea vaatteet päälle ja päästä sinne ulos.
Uutinen oli siis kyllä meille mieluinen ja toivottu. Ajatus ei vain tunnu vielä konkretisoituneen tämän väsymyksen keskellä. Ehkä osaamme iloita asiasta sitten, kun olemme nähneet uuden tulokkaan monitorin kautta. Mietinkin pitäisikö käydä yksityisellä ultrassa, että olisi varmuus, että masussa elelee asukki. Asukille on jo nimi olemassa, kutsutaan sitä nyt täällä blogissa pikku J.:ksi.
Nyt pitää mennä laittamaan ruokaa itselle, pikku J:lle ja tytölle. Ja sitten nukkumaan, ihanaa!
keskiviikko 26. lokakuuta 2011
Alkulämmittelyä
1,5 vuoden kotonaolon jälkeen tuli tunne, että lapsenhoidon ohella voisi tehdä muutakin kuin kotitöitä. Siitä syntyi idea blogin kirjoittamiseen. Ja nyt mietin olenko todellakin ollut kotona jo puolitoista vuotta. Mihin tämä aika oikein menee?
Tähän alkuun voisin kertoa hieman itsestäni. Olen 29-vuotias nainen, naimisissa ihanan 34-vuotiaan miehen kanssa. Meidät vihittiin helmikuussa 2010. Kolmisen viikkoa ennen hääpäivää, raskaustesti näytti positiivista ja tyttäremme syntyi lokakuussa 2010. Olemme mieheni kanssa molemmat hieman malttamattomia, suhteemme ja elämämme etenee aika verkkaista tahtia. Olemme olleet yhdessä vajaa 3 vuotta. Tiesimme heti alusta alkaen, että etsiminen on päättynyt; tässä on se oikea juuri minulle. Eikä ole hetkeäkään tarvinnut katua.
Tämä syksy on ollut meille aika raskasta ja hektistä aikaa. Laitoimme kesällä Espoon kotimme myyntiin, ostettiin asunto Järvenpäästä, jota mieheni on remontoinut. Samaan aikaan mieheni vaihtoi työpaikkaa ja uuden alan opettelu on vaatinut paljon aikaa. Siihen sitten lapsenhoito, kodinhoito, tavaroiden pakkaaminen, purkaminen, uuden asunnon siivous ja vanhan asunnon siivous asuntonäyttöjä varten. Nyt olemme vihdoin uudessa kodissamme ja olemme ehtineet hieman lepäämäänkin. Remontti tosin on vielä vähän kesken eikä tavaratkaan ole löytäneet vielä paikkaansa. Mutta kaikki aikanaan.
Vanha asunto ei ole mennyt vieläkään kaupaksi, mutta toivottavasti uusi välittäjä saa jotain aikaan ja saisimme asunnosta kohtuullisen tarjouksen. Peukut pystyyn, että tarjous saadaan! Ollaan miehen kanssa jo tehty listaa mitä kaikkea saa ja pitää ostaa sitten kun asunto on myyty. Listan tärkein taitaa olla uusi uuni+liesi. Nämä on näitä kivoja ylläreitä, kun ostaa asunnon. Uuni kyllä toimii, mutta polttaa kaiken päältä ja jättää raa'aksi sisältä. Kylpyhuoneen varusteisiin kuulunut kuivausrumpu myös toimii, ainakin se pitää jotain ääntä, mutta ei se kyllä pyykkejä kuivaa. Taitavat molemmat joutaa sorttiasemalle.
Tähän alkuun voisin kertoa hieman itsestäni. Olen 29-vuotias nainen, naimisissa ihanan 34-vuotiaan miehen kanssa. Meidät vihittiin helmikuussa 2010. Kolmisen viikkoa ennen hääpäivää, raskaustesti näytti positiivista ja tyttäremme syntyi lokakuussa 2010. Olemme mieheni kanssa molemmat hieman malttamattomia, suhteemme ja elämämme etenee aika verkkaista tahtia. Olemme olleet yhdessä vajaa 3 vuotta. Tiesimme heti alusta alkaen, että etsiminen on päättynyt; tässä on se oikea juuri minulle. Eikä ole hetkeäkään tarvinnut katua.
Tämä syksy on ollut meille aika raskasta ja hektistä aikaa. Laitoimme kesällä Espoon kotimme myyntiin, ostettiin asunto Järvenpäästä, jota mieheni on remontoinut. Samaan aikaan mieheni vaihtoi työpaikkaa ja uuden alan opettelu on vaatinut paljon aikaa. Siihen sitten lapsenhoito, kodinhoito, tavaroiden pakkaaminen, purkaminen, uuden asunnon siivous ja vanhan asunnon siivous asuntonäyttöjä varten. Nyt olemme vihdoin uudessa kodissamme ja olemme ehtineet hieman lepäämäänkin. Remontti tosin on vielä vähän kesken eikä tavaratkaan ole löytäneet vielä paikkaansa. Mutta kaikki aikanaan.
Vanha asunto ei ole mennyt vieläkään kaupaksi, mutta toivottavasti uusi välittäjä saa jotain aikaan ja saisimme asunnosta kohtuullisen tarjouksen. Peukut pystyyn, että tarjous saadaan! Ollaan miehen kanssa jo tehty listaa mitä kaikkea saa ja pitää ostaa sitten kun asunto on myyty. Listan tärkein taitaa olla uusi uuni+liesi. Nämä on näitä kivoja ylläreitä, kun ostaa asunnon. Uuni kyllä toimii, mutta polttaa kaiken päältä ja jättää raa'aksi sisältä. Kylpyhuoneen varusteisiin kuulunut kuivausrumpu myös toimii, ainakin se pitää jotain ääntä, mutta ei se kyllä pyykkejä kuivaa. Taitavat molemmat joutaa sorttiasemalle.
Tilaa:
Kommentit (Atom)